Pekka Isotaluksen mukaan keskivertosuomalainen viestii mainettaan taitavammin mutta poliitikoilla olisi vielä parantamisen varaa.





Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan kahvilaan saapuu hoikka, rentoon pukuun ilman solmiota pukeutunut mies. Urbaanin olemuksen täydentävät viikset ja trendikäs leukaparta. Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus, 42, istuu pöytään ja kehuu nykyistä kotikaupunkiaan.

- Muutin tänne vuonna 2000 viidentoista Jyväskylässä asumani vuoden jälkeen. Helsinkiläinen elämäntyyli sopii minulle: täällä voi olla rauhassa ei-kukaan, Isotalus sanoo.

Tampereen-professuuri edellyttää jatkuvaa matkustamista, mutta hän ei ole suunnittelemassa Pirkanmaalle muuttoa.

- Pienemmissä kaupungeissa asuneesta Helsinki tuntuu juuri sopivan kokoiselta, hän naurahtaa.
Keskellä kesää Isotaluksen kalenterissa on vielä pari deadlinea, jotka pitäisi hoitaa ennen lomaa. Sen jälkeen hän sanoo toteuttavansa olla-verbiä.

- En kuulu niihin tutkijoihin, jotka käyttävät lomansa kirjoittamiseen, vaan pidän kunnon loman. Luen suomalaisia naiskirjailijoita, katson suosikkisarjoja televisiosta ja kuntoilen, Isotalus kertoo.

Entinen koululiikunnan vihaaja kokeili vähän yli kolmikymppisenä flamencoa ja totesi, ettei ollutkaan siinä aivan surkea. Tanssituntien kautta hän kiinnostui muustakin liikunnasta ja käy nyt aktiivisesti kuntosalilla, pyöräilee ja rullaluistelee.

- Liikuntaa tulee harrastettua aika paljon, se on hyvä rentouttaja.


Purkaa vaikenemisen myyttiä

Yksi ennen lomaa hoidettavista deadlineista on painoon menevä professorin toimittama artikkelikokoelma suomalaisesta puhekulttuurista. Kirjan pääviestit eivät tue perinteistä näkemystä, jonka mukaan vaikenemme sujuvasti kahdella kielellä.

- Käsitys suomalaisista huonoina puhujina ei ole perustunut faktoihin, vaan siinä on mukana kansalliseen itsetuntoon liittyviä tekijöitä. Olemme halunneet korostaa erikoisuuttamme, ja me itse viljelemme jörön, ujon ja vähäsanaisen vaikutelmaa, Isotalus tietää.

Tosiasiassa suomalaiset ovat puheissaan asiakeskeisiä, luotettavia ja suoria. Eivät kuitenkaan vähäpuheisia, vaikka saatammekin arastella julkisia esiintymisiä. Tämäkin on muuttumassa nuoren polven myötä.

- Olin jokin aika sitten Kylie Minoguen konsertissa, ja hän ihmetteli yleisölle esityksen lopussa, että ettehän te olekaan ujoja. Hänellekin oli syötetty stereotypia ujoista suomalaisista.


Moittii peruskoulutusta

Puheviestinnän merkitys on Isotaluksen mukaan lisääntymässä kaikilla elämänalueilla. Hän sanoo huomanneensa työpaikkailmoituksista, että siivoojaksikin on paha hakea ilman hyviä vuorovaikutustaitoja.

Puheviestintätaidossa on kyse lahjakkuudesta, jota toisilla on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Sen taustalla ovat persoonallisuuden ja temperamentin piirteet, jotka ovat melko pysyviä. Isotalus korostaa kuitenkin, että kaikki voivat kehittyä.

Paras aika oppia viestimään olisi silloin, kun olemme vastaanottavaisimpia - eli koulussa ja yliopistossa. Ylistetty suomalainen peruskoulutus on professorin mielestä tässä hunningolla. Kouluissa puheviestintä kuuluu äidinkielen opetukseen, mutta äidinkielen opettajaksi voi esimerkiksi Tampereen yliopistosta valmistua, vaikka on suorittanut vain yhden puheviestintäkurssin.

- Työnantajat kouluttavat henkilöstöään paljonkin, mutta on vääristynyttä, että viestintätaitoja opetetaan vasta siinä vaiheessa. Jos on viestinyt väärällä tavalla 30 vuotta, siitä on vaikea oppia pois.


Haaveili näyttelijän urasta

Pekka Isotalus on kotoisin Ylivieskasta, Pohjanmaalta, mutta hän ei sovi stereotypiaan perinteisestä pohjalaisesta. Oman tiensä kulkijaksi hän ryhtyi jo nuorena, kun valitsi näyttelemisen ja runojen lausumisen painin tai pesäpallon sijasta.

- Olin koululiikunnassa aina hirveän huono, ja minulla oli siitä pelkästään ahdistavia kokemuksia. Sen jälkeen inhosin pitkään kaikkea liikuntaa.

Sen sijaan teatterin näyttämöllä tai yleisön edessä lausumassa Pekka oli kuin kotonaan. Hän näytteli monissa teattereissa koulu- ja opiskeluaikoinaan, ja harrastus jäi vasta 2000-luvun alussa, kun hän muutti Helsinkiin.

- Haaveilin näyttelijän urasta ja hainkin lukion jälkeen Teatterikorkeakouluun. Pidin kovasti näyttelemisestä, mutta uskon, että olisin ollut näyttelijäksi liian virkamiesmäinen.

Ainoa kouluaine, jossa Pekka muistelee olleensa "oikeasti lahjakas", oli matematiikka. Hän nauraa, ettei siitä ole sittemmin ollut humanistille juuri hyötyä. Toinen kiinnostuksen kohde, äidinkieli, sai hänet suunnittelemaan äidinkielenopettajan tai puheterapeutin opintoja.

- Suvussamme ei ollut akateemista perinnettä, mutta tiedotusoppia opiskelemaan lähteneen isosiskoni esimerkki rohkaisi minua hakemaan yliopistoon. Löysin Jyväskylän yliopiston opinto-oppaasta sellaisen aineen kuin puheviestintä, Isotalus muistelee.


Tutkii Halosta ja Niinistöä

Tutkijan ura ei ollut opiskeluaikana Isotaluksen suunnitelmissa. Hän kaavaili itselleen näyttämöpuheen tai televisioesiintymisen opettajan ammattia, mutta seminaarivaiheessa hän innostui tutkimustyyppisestä työskentelystä. Kun professori Aino Sallinen sitten tarjosi nuorelle graduntekijälle tuntiopettajan hommia, jos tämä tekisi gradunsa valmiiksi seitsemässä viikossa, Isotalus huomasi olevansa akateemisissa töissä.

- Tehtyäni pari vuotta sijaisuuksia ajattelin, että kai minun pitää saada aikaan jonkinlainen jatko-opiskelusuunnitelma. Sain ensimmäisen hakemani apurahan, joten ei auttanut muu kuin käydä tekemään väitöskirjaa.

Isotalus väitteli tohtoriksi toimittajien televisioesiintymisestä mutta on sittemmin siirtynyt tutkimaan poliittista viestintää, erityisesti presidentinvaalien televisioväittelyitä. Takana on jo kolmet vaalit, ja parhaillaan Isotaluksen analysoitavana on Tarja Halosen ja Sauli Niinistön kaksinkamppailu vuonna 2006.

- Halonen ei ole oppikirjojen mukainen esimerkki hyvästä puheviestijästä, mutta hänen hiomattomuutensa kääntyi eduksi vuoden 2000 vaaleissa. Halosen vahvuutena oli, että positiiviset ja negatiiviset reaktiot näkyvät hänestä vahvasti. Viime vaaleissa se kuitenkin kääntyi rasitteeksi, ja hänen kärttyisyyteensä alettiin kiinnittää huomiota.

Myös Niinistöstä erilaiset tunnetilat näkyvät selvästi - toisin kuin teflonnaamaksi moititusta Esko Ahosta. Isotalus arvioi, että Niinistöllä on kyky argumentoida asioita hyvin ja taito koskettaa monia äänestäjiä myös tunnepuolella.

- Ihmiset perustelevat äänestyspäätöksiään rationaalisesti, mutta tunteet ovat aina taustalla. Kukaan ei äänestä poliitikkoa, joka on ääliö, vaikka hän osaisikin asiat. Pohjalla pitää olla tunnetason hyväksyntä, Isotalus tietää.


Suosittelee ammattiapua

Kun puolueet samankaltaistuvat ja pyrkivät tavoittelemaan samaa äänestäjäkuntaa, poliitikkojen viestintätaidot korostuvat. Kun se, mitä sanotaan, on samankaltaista, korostuu se, miten sanotaan. Näin on esimerkiksi television vaaliväittelyissä, joissa katsojien huomion vievät keskustelijoiden ulkonäkö, käyttäytyminen ja nokkelat vastaukset.

Lähes kaikki puolueet valmentavatkin keskeisiä poliitikkojaan esiintymään, pitämään puheita ja toimimaan median kanssa. Aivan viime aikoina ne ovat alkaneet kiinnostua myös siitä, miten vuorovaikutus puolueiden ja kansalaisten välillä toimii ja kuinka sitä voitaisiin kehittää.

- Poliitikot eivät enää selviä yksin poliittisen viestinnän haasteista, vaan tarvitaan erilaisia viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisia. Suomalaiset poliitikot ovat kuitenkin vielä aika amatöörejä näissä asioissa verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltain presidenttiehdokkaisiin.

Pekka Isotalus on itsekin käynyt luennoimassa poliittisesta viestinnästä eri foorumeilla, mutta kovin monia puheviestinnän ammattilaisia ei valmennuspuuhissa vielä ole. Suomalaisessa kulttuurissa luotetaan vielä enemmän toimittajien ja politiikan konkarien neuvoihin.


Pelkää jämähtämistä

Kiinnostava tutkimusaihe ja akateemiset meriitit ovat viidessätoista vuodessa nostaneet Pekka Isotaluksen pätkätöitä tekevästä assistentista Tampereen yliopiston professoriksi. Hän on professuurinsa ensimmäinen haltija ja aloitti puheviestinnän tutkimustoiminnan rakentamisen nollasta. Isotalus kuvaa keskeisiksi haasteikseen tutkimuksen kehittämisen sekä jatko-opiskelijoiden rekrytoinnin ja ohjaamisen. Sen lisäksi kalenteria täyttää oma tutkimus, johon professorilla on kovat paineet.

- Tutkijan menestymistä mitataan koko ajan tutkimusansioilla. Arvioissa painotetaan eniten artikkelien saamista kansainvälisiin julkaisuihin, mutta mielestäni puheviestinnässä myös kotimainen julkaiseminen on tärkeää, sillä alalla on toistaiseksi hyvin vähän suomenkielistä kirjallisuutta.

Pekka Isotalus sanoo kokevansa riittämättömyyden tunnetta siitä, että ei muiden töidensä vuoksi pysty lukemaan tarpeeksi omaan tutkimukseen liittyvää aineistoa tai analysoimaan tutkimusmateriaalia.

- Tutkijan työn parasta antia ovat flow-kokemukset, joissa yhdistelee asioita uudella tavalla ja päässä syntyy oivalluksia. Tällaista tapahtuu nykyään harvoin.

Etääntyminen "kädet savessa" -tutkimuksesta johtuu akateemisen maailman sisäänrakennetusta pyrkimyksestä kohti professuuria. Mitä ylemmäs nousee, sitä enemmän työ muuttuu hallinnoinniksi ja tutkimusvarojen hankkimiseksi. Isotalus myöntää kokeneensa professuurin saatuaan ammatillisen kriisin: nyt oli saavutettu akateeminen päätepiste, ja tämän jälkeen työ olisi 26 vuotta samaa puurtamista.

- Pelkään näköalattomuutta. Tuntuu mahdottomalta, että tekisin loppuikäni vain tätä. Haluttaisi kokeilla muitakin töitä, ja mielessä on käynyt myös uran vaihto: siirtyminen oikeisiin viestintätöihin.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pekka Isotalus


Ikä: 42
Arvo: filosofian tohtori, puheviestinnän professori
Yliopisto: Tampereen yliopisto
Laitos: puheopin laitos
Tutkimusala: poliittinen viestintä
Harrastukset: kuntoilu, lukeminen


Etappeja

1966 syntyy Ylivieskassa.
1982 esiintyy ensimmäisen kerran teatterissa.
1985 aloittaa opiskelun Jyväskylän yliopistossa.
1987 esiintyy lausuntaryhmässä, joka voittaa Nuorison taidetapahtumassa.
1990 valmistuu filosofian kandidaatiksi.
1994 haastatellaan ensimmäisen kerran televisioon poliittisen viestinnän asiantuntijana.
1996 väittelee tohtoriksi Jyväskylän ylipistossa.
1998 innostuu liikuntaharrastuksesta.
2005 nimitetään Tampereen yliopiston puheviestinnän professoriksi.
2007 aloittaa Viestintätieteiden tutkijakoulun johtajana.



 

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.