Uudenlaisista materiaaleista valmistettu F3-auto ajaa neitsytkilpailunsa lokakuussa.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Ratti on tehty porkkanasta, pellit pellavasta, perunasta ja kierrätetystä hiilikuidusta. Polttoaineeksi käy ylijäämäsuklaa. - Sikäli kuin ylijäämäsuklaata voi olla olemassa, vitsailee uudenlaisen F3-auton isä Kerry Kirwan.

- Halusimme osoittaa, että on teknisesti mahdollista valmistaa ympäristöystävällinen auto. Halusimme tehdä sen hauskalla tavalla, näyttää, ettei vihreys ole tylsää, Kirwan sanoo. Tulosta esiteltiin Britannian tiedepäivillä Guildfordissa syyskuussa.

Autolta se näyttää, vaikka siivekkeisiin on maalattu porkkanan kuvia. Juureksista saaduista polymeereistä valmistettu ratti on punajuuren värinen ja nihkeä käsissä.


Uusiutuvaa ja kierrätettyä

Yleisen käsityksen mukaan vihreys ja moottoriurheilu ovat perustavalla tavalla yhteensopimattomia. Kirwanin ryhmä Warwickin yliopistossa halusi käyttää juuri formula-autoa kokeillakseen, mitä uusiutuvia ja uusiomateriaaleja autojen valmistukseen ja polttoaineeseen on mahdollista käyttää. Vaihtoehtoja näköjään riittää, kun insinöörit päästetään irti. Yli puolet rungosta on tehty uusiutuvista tai kierrätetyistä aineksista. Turvallisuussyistä ohjaamo ja renkaat on vielä valmistettu perinteisellä tekniikalla.

Hiilikuitujätettä syntyy valtavat määrät esimerkiksi lentokoneteollisuudessa. Uuden hiilikuidun valmistaminen vie valtavasti energiaa, joten uusiokuidun käyttö säästää sitä paljon. Lasikuidun sijasta käytettiin luonnonkuituja, kuten pellavaa. Ne kudottiin rakenteeksi, jonka avulla saavutettiin sama kestävyys. Hartsi saatiin kierrätetyistä pulloista.

Polttoaineeksi sopivaa bioetanolia taas voi valmistaa melkein mistä tahansa, suklaan lisäksi vaikkapa ruokaöljystä, viininjämistä tai rasvaimussa poistetusta ihmisläskistä, Kirwan sanoo.

Pelloilla viljeltävistä ravintokasveista valmistetut ensimmäisen polven biopolttoaineet ovat osoittautuneet hiilidioksiditaseeltaan huonoiksi. Niiden pelätään myös nostavan elintarvikkeiden hintaa sekä vievän maata ruoantuotannolta ja leivän köyhien suusta. Toisen polven biodieseliä voitaisiin kuitenkin valmistaa hakkuujätteistä ja syötäväksi kelpaamattomista kasveista. Britanniassa kokeillaan pajun viljelyä polttoaineeksi.


Uskottavuus täytyy lunastaa

Ympäristöväki tuskin alkaa vielä tämän mallikappaleen ansiosta uskoa ilmastoneutraaliin moottoriurheiluun. Entä millainen on vihannesformulan uskottavuus moottoriurheilun piirissä? Se horjahtaa alalla helposti, jos alkaa puhua ympäristöarvoista, kertoi Britannian tiedeministeri ja harrastaja-kilpa-ajaja Paul Drayson, joka seurasi vihreän auton esittelyä tiedepäivillä.

Drayson tietää asiasta jotain, sillä hän kilpailee biopolttoaineella kulkevalla Aston Martinilla.

- Kun siirryimme bioetanoliin, muut epäilivät, että emme enää kisaa tosissaan vaan keskitymme maailman parantamiseen ja alamme syödä ituja. Asenne muuttui, kun pääsimme paalupaikalle. Nyt meillä on sarjan nopein auto, Drayson kehuu.


Nopeutta löytyy

Vihannesformulan koeajot ovat tähän mennessä todistaneet ainakin sen, että auto liikkuu ja pysyy koossa. Se kiihtyy nollasta 60 mailiin eli 96 kilometriin tunnissa 2-2,5 sekunnissa. Huippunopeus on 170 mailia eli 274 kilometriä tunnissa.

Lokakuun 17. päivänä auto osallistuu ensimmäisiin F3-kilpailuihinsa Brands Hatchin radalla.

- Uskon, että pärjäämme hyvin, sanoo Kirwan.

Warwickin yliopiston formula-auto osoittaa, että nykyisille materiaaleille ja polttoaineille on monenlaisia vaihtoehtoja.


Moottori: kahden litran turbodiesel, käy vaikkapa suklaasta valmistetulla polttoaineella tai muulla bioetanolilla.


Moottorin suojakansi: Kierrätetystä hiilikuidusta.


Ohjauspyörä: porkkanasta ja muista juureksista.


Kori: pellavakuidusta, perunatärkkelyksestä, kierrätetystä lasikuidusta, kierrätyspulloista tehdystä hartsista.



Istuin: pellavakuidusta, soijavaahtomuovista ja kierrätetystä polyesterista.


Voiteluaineet: kasviöljystä.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti