Uudenlaisista materiaaleista valmistettu F3-auto ajaa neitsytkilpailunsa lokakuussa.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Ratti on tehty porkkanasta, pellit pellavasta, perunasta ja kierrätetystä hiilikuidusta. Polttoaineeksi käy ylijäämäsuklaa. - Sikäli kuin ylijäämäsuklaata voi olla olemassa, vitsailee uudenlaisen F3-auton isä Kerry Kirwan.

- Halusimme osoittaa, että on teknisesti mahdollista valmistaa ympäristöystävällinen auto. Halusimme tehdä sen hauskalla tavalla, näyttää, ettei vihreys ole tylsää, Kirwan sanoo. Tulosta esiteltiin Britannian tiedepäivillä Guildfordissa syyskuussa.

Autolta se näyttää, vaikka siivekkeisiin on maalattu porkkanan kuvia. Juureksista saaduista polymeereistä valmistettu ratti on punajuuren värinen ja nihkeä käsissä.


Uusiutuvaa ja kierrätettyä

Yleisen käsityksen mukaan vihreys ja moottoriurheilu ovat perustavalla tavalla yhteensopimattomia. Kirwanin ryhmä Warwickin yliopistossa halusi käyttää juuri formula-autoa kokeillakseen, mitä uusiutuvia ja uusiomateriaaleja autojen valmistukseen ja polttoaineeseen on mahdollista käyttää. Vaihtoehtoja näköjään riittää, kun insinöörit päästetään irti. Yli puolet rungosta on tehty uusiutuvista tai kierrätetyistä aineksista. Turvallisuussyistä ohjaamo ja renkaat on vielä valmistettu perinteisellä tekniikalla.

Hiilikuitujätettä syntyy valtavat määrät esimerkiksi lentokoneteollisuudessa. Uuden hiilikuidun valmistaminen vie valtavasti energiaa, joten uusiokuidun käyttö säästää sitä paljon. Lasikuidun sijasta käytettiin luonnonkuituja, kuten pellavaa. Ne kudottiin rakenteeksi, jonka avulla saavutettiin sama kestävyys. Hartsi saatiin kierrätetyistä pulloista.

Polttoaineeksi sopivaa bioetanolia taas voi valmistaa melkein mistä tahansa, suklaan lisäksi vaikkapa ruokaöljystä, viininjämistä tai rasvaimussa poistetusta ihmisläskistä, Kirwan sanoo.

Pelloilla viljeltävistä ravintokasveista valmistetut ensimmäisen polven biopolttoaineet ovat osoittautuneet hiilidioksiditaseeltaan huonoiksi. Niiden pelätään myös nostavan elintarvikkeiden hintaa sekä vievän maata ruoantuotannolta ja leivän köyhien suusta. Toisen polven biodieseliä voitaisiin kuitenkin valmistaa hakkuujätteistä ja syötäväksi kelpaamattomista kasveista. Britanniassa kokeillaan pajun viljelyä polttoaineeksi.


Uskottavuus täytyy lunastaa

Ympäristöväki tuskin alkaa vielä tämän mallikappaleen ansiosta uskoa ilmastoneutraaliin moottoriurheiluun. Entä millainen on vihannesformulan uskottavuus moottoriurheilun piirissä? Se horjahtaa alalla helposti, jos alkaa puhua ympäristöarvoista, kertoi Britannian tiedeministeri ja harrastaja-kilpa-ajaja Paul Drayson, joka seurasi vihreän auton esittelyä tiedepäivillä.

Drayson tietää asiasta jotain, sillä hän kilpailee biopolttoaineella kulkevalla Aston Martinilla.

- Kun siirryimme bioetanoliin, muut epäilivät, että emme enää kisaa tosissaan vaan keskitymme maailman parantamiseen ja alamme syödä ituja. Asenne muuttui, kun pääsimme paalupaikalle. Nyt meillä on sarjan nopein auto, Drayson kehuu.


Nopeutta löytyy

Vihannesformulan koeajot ovat tähän mennessä todistaneet ainakin sen, että auto liikkuu ja pysyy koossa. Se kiihtyy nollasta 60 mailiin eli 96 kilometriin tunnissa 2-2,5 sekunnissa. Huippunopeus on 170 mailia eli 274 kilometriä tunnissa.

Lokakuun 17. päivänä auto osallistuu ensimmäisiin F3-kilpailuihinsa Brands Hatchin radalla.

- Uskon, että pärjäämme hyvin, sanoo Kirwan.

Warwickin yliopiston formula-auto osoittaa, että nykyisille materiaaleille ja polttoaineille on monenlaisia vaihtoehtoja.


Moottori: kahden litran turbodiesel, käy vaikkapa suklaasta valmistetulla polttoaineella tai muulla bioetanolilla.


Moottorin suojakansi: Kierrätetystä hiilikuidusta.


Ohjauspyörä: porkkanasta ja muista juureksista.


Kori: pellavakuidusta, perunatärkkelyksestä, kierrätetystä lasikuidusta, kierrätyspulloista tehdystä hartsista.



Istuin: pellavakuidusta, soijavaahtomuovista ja kierrätetystä polyesterista.


Voiteluaineet: kasviöljystä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.