EU:n lääkeviranomaiset hyväksyivät laihdutuslääke Acomplian, ja pari viikkoa sitten se saapui Suomen markkinoille. Ranskalaisen lääkejätin Sanofi-Aventis’n tuotteelle povataan Viagran kaltaista menestystä.


ja pari viikkoa sitten se saapui Suomen markkinoille. Ranskalaisen
lääkejätin Sanofi-Aventis’n tuotteelle povataan Viagran kaltaista menestystä.




Ihminen tuntee itsensä nälkäiseksi, kun hermosoluihin tarttuu tiettyjä elimistössä muodostuneita molekyylejä: endokannabinoideja. Uusi Acomplia-lääke poistaa nälän tunnetta estämällä näiden molekyylien toimintaa.

Elimistön endokannabinoidit edistävät ruokahalua samaan tapaan kuin marihuana ja muut kannabistuotteet, joita saadaan hampusta eli Cannabis sativa -kasvista. Idea laihdutuslääkkeeseen saatiinkin kannabiksen vaikutuksen tutkimuksista.

Jo vuonna 1964 jerusalemilaistutkija Raphael Mechoulamin onnistui eristää kannabiksen vaikuttava aine THC. Pitkän jahdin päätteeksi vasta vuonna 1990 tunnistettiin elimistöstä THC:n ja endokannabinoidien tarttumiskohde, reseptoriproteiini CB1, jota on muun muassa monien hermosolujen pinnalla.

Reseptorin löydyttyä tutkijat Sanofin laboratorioissa Ranskassa järkeilivät, että koska kannabis ja endokannabinoidit viestivät nälkää, viestin estäminen aiheuttaisi kylläisyyden tunteen. Niinpä Sanofin kemistit suunnittelivat molekyylin, joka istuu CB1-reseptoriin ja estää sen toiminnan.

Idea on osoittautunut toimivaksi, ja Sanofi-Aventis’n molekyyli on saanut niin hiiret kuin ihmisetkin laihtumaan. Viime vuonna Lancet ja New England Journal of Medicine raportoivat, että Acompliaa käyttäneet koehenkilöt laihtuivat vuodessa noin yhdeksän kiloa, lumelääkettä saaneet vain kahdesta kolmeen kiloa.

Sittemmin monet muut lääkejätit, kuten Merck, Bristol-Myers Squibb ja Pfizer ovat työntäneet sormensa endokannabinoidisoppaan, mutta Acomplialla on selvä etumatka.


Lääkkeestä muutakin hyötyä

Acomplian vaikuttava aine rimonabantti paitsi auttaa laihtumaan myös parantaa yllättävän paljon veren rasva-arvoja. Tämän vuoden helmikuussa Yhdysvaltain lääkäriliiton Jama-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan rimonabanttia saaneilla hyvä kolesteroli lisääntyi ja pahojen triglyseridien määrä veressä vähentyi keskimäärin noin kaksi kertaa niin paljon kuin pelkän painon laskun perusteella olisi voinut odottaa.

Sanofi-Aventis onkin korostanut, ettei rimonabantti ole tarkoitettu muutaman ylimääräisen kilon karistamiseen, vaan se soveltunee ensisijaisesti henkilöille, joilla on ylipainon lisäksi muitakin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Ruokariippuvuuden lisäksi endokannabinoidit vaikuttavat olevan mukana nikotiiniriippuvuudessa; Acomplialla on lupaavasti tuettu tupakoinnin lopettamista.


Haitat voivat joskus yllättää

Acomplia ei ole ensimmäinen yrittäjä laihdutuslääkemarkkinoilla. Rasvojen imeytymistä suolistosta vähentävä Xenical ja aivojen välittäjäainekemiaan vaikuttava Reductil ovat jo apteekkien hyllyillä. Niillä on kuitenkin riittänyt sivuvaikutuksia rasvaripulista korkeaan verenpaineeseen, ja tehossakin on ollut toivomisen varaa. Siksi niiden kysyntä on jäänyt vaatimattomaksi.

Turvallisuusvaatimusten kiristyttyä uusien lääkkeiden saaminen markkinoille on tullut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tätä nykyä uudentyyppisen lääkkeen kehittämiseen arvioidaan kuluvan noin puoli miljardia euroa, josta leijonanosan haukkaavat vapaaehtoisilla potilailla tehtävät isot tutkimukset. Tästä huolimatta harvinaiset ja kenties vasta ajan mittaan ilmenevät haittavaikutukset voivat yllättää vielä silloin, kun lääke on jo markkinoilla.

Yksi yrittäjä laihdutuslääkemarkkinoilla, ruokahalua hillitsevä Fen-phen, vedettiin kohun ja miljardien korvausvaateiden saattelemana pois vuonna 1997, kun sen fenfluramiinin havaittiin aiheuttavan sydämen läppävikoja.

Acompliassa mietityttää se, että endokannabinoidit ovat monessa mukana. Ainakin hiirellä ne muun muassa säätelevät uusien hermosolujen ohjautumista lopullisille paikoilleen aivoissa.


Pitäisi kelvata Kelalle

Turvallisinta olisi karistaa liikakilot ilman lääkkeitä. Jama-lehti totesi helmikuun pääkirjoituksessaan, että vaikka rimonabantti kuulostaa tehokkaalta, monen tutkimuksen mukaan laihdustusryhmissä käyvät ihmiset keventyvät yhtä lailla.

Kummallakin keinolla todellinen haaste on saada kilot pysymään poissa. Elleivät ajattelu- ja käyttäytymismallit muutu, kilot tulevat takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen - tai sitten on jäätävä lääkekoukkuun.

Käytännössä lääkkeettömät konstit eivät kuitenkaan näytä toimivan riittävän tehokkaasti. Siksi lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian viime lokakuussa järjestämä konsensuskokous päätyi siihen, että silloin, kun lihavuuden lääkehoito on aiheellista, sen pitäisi olla Kelan lääkekorvausten piirissä. Muutoin kansantaloudelle voi tulla vielä pidempi lasku maksettavaksi lihavuuden seurauksien hoitamisesta.



Juha Laurén on lääketieteen lisensiaatti ja Tiede-lehden vakituinen avustaja, joka työskentelee neurobiologian tutkijana Yalen yliopistossa Connecticutissa.


Mistä lihavuus johtuu


Nykyisin suomalaisista miehistä kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet on ylipainoisia. Erityisen jyrkästi viime vuosikymmeninä on lisääntynyt lasten ja nuorten lihavuus. Syinä pidetään hyötyliikunnan hupenemista, varallisuuden lisääntymistä, epäsäännöllistynyttä elämänrytmiä ja lisääntynyttä runsasenergiaisten ruokien ja juomien tarjontaa.

Lisäksi jo kauan on tiedetty, että alttius lihavuuteen periytyy. Altistavia yleisiä geenimuotoja on kuitenkin ollut hyvin vaikea löytää, koska niiden vaikutus helposti peittyy opittujen elämäntapojen ja ympäristöolojen vaikutukseen. On saatu selville vain joidenkin ääriharvinaisten perinnöllisten lihavuussyndroomien taustalla olevia geenivirheitä.

Kiitos tekniikan kehityksen tänä vuonna vihdoin tärppäsi. Professori Michael F. Christmanin johtamat yhdysvaltalaistutkijat analysoivat noin 700 amerikkalaisen perimän pieniä eroja uusilla, entistä tarkemmilla geenilastuilla ja kertoivat Sciencessa löytäneensä yhden lihavuudelle altistavan geenimuodon. Ne noin kymmenen prosenttia ihmisistä, jotka sattuivat perimään sekä isältään että äidiltään rasva-aineenvaihduntaan liittyvän INSIG2-geenin tietyn muodon, ovat keskimäärin 3-4 kiloa muita painavampia.

Christman ja kollegat arvelevat, että lisää yleisiä "lihavuusgeenejä" löytyy, jos dna:ta seulotaan vielä tarkemmin kuin he tekivät.


Mitä haittaa siitä on


Miehillä yli metrin ja naisilla yli 90 sentin vyötärönympärys lisää huomattavasti monien sairauksien vaaraa. Sen sijaan esimerkiksi naisten reisien rasva ei ole samalla tavoin haitallista. Vyötärön paksuus kertoo vatsaontelon rasvan runsaudesta, joka ennustaa esimerkiksi suurentunutta sydäninfarktin riskiä.

Eniten ylipaino lisää kuitenkin alttiutta sairastua aikuisiän diabetekseen. Kun erityisesti vatsan seudulle on kertynyt niin paljon ylimääräistä, että painoindeksi* kohoaa yli kolmenkymmenen, diabetekseen sairastumisen riski kasvaa yli kymmenkertaiseksi. Juuri ylipainon takia diabetes on yleistynyt Suomessa räjähdysmäisesti. Tätä nykyä meillä on noin 200 000 aikuisiän diabeetikkoa, ja jos nykymeno jatkuu, puolen miljoonan rajan ennustetaan menevän rikki vuonna 2030.

Miksi rasva sitten on vaarallista, ja miksi kertymäpaikalla on merkitystä? Kymmenen viime vuoden aikana on selvinnyt, että rasvasolut erittävät monia hormoneja, ja tuoreiden tutkimusten mukaan eritteen laatu riippuu siitä, missä rasvasolut sijaitsevat. Ilmeisesti erityisesti vatsaontelon rasvasolut tuottavat verenkiertoon insuliiniresistenssiä aiheuttavia hormoneja, jotka voivat johtaa aikuisiän diabetekseen. Ykköskandidaattina pidetään viime vuonna löydettyä visfatiini-hormonia.

Lihavuuteen voi liittyä myös kytevä rasvakudoksen tulehdustila, joka heikentää insuliinin vaikutuksia ja edistää diabeteksen kehittymistä. Tällainen tulehdus syntyy ainakin lihotettujen koe-eläinten rasvakudokseen. Myös aikuisiän diabetekseen sairastuvien ihmisten verenkierrosta on havaittu tavallista enemmän tulehduksesta viestiviä aineita.


* painoindeksi = (paino kiloina)/(pituus metreinä)2

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5206
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti