Tutkijat onnistuivat tehtävässä, joka oli jo alkanut näyttää toivottomalta.

Teksti: Katri Pajusola

Tutkijat onnistuivat tehtävässä, joka oli jo alkanut näyttää toivottomalta.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2012

Vuosikymmeniä lääketehtaat ovat yrittäneet kehittää aivohalvaukseen lääkehoitoa, joka suojaisi hermosoluja, mutta potilaskokeissa sadat lääke-ehdokkaat ovat epäonnistuneet. Pessimismi on alkanut levitä: ehkei tällainen hoito toimikaan ihmisissä. Nyt on kuitenkin enemmän toivoa onnistumisesta kuin koskaan aiemmin.

Tänä vuonna nimittäin selvisi, että tietty solujen viestintämolekyyli suojaa hermokudosta vaurioilta kokeellisen aivohalvauksen jälkeen. Kanadalaiset tutkijat raportoivat havainnostaan arvostetussa Nature-lehdessä helmikuussa.

Tällaista uutista on laajalti toivottu, sillä aivohalvaus on paha vammauttaja ja maailman toiseksi yleisin kuolinsyy. Niissäkin maissa, joissa kuolemia on onnistuttu vähentämään muun muassa verenpainelääkkeillä ja veritulppien liuotushoidolla, tapauksia on paljon ja hoitokustannukset suuria. Esimerkiksi Suomessa tapahtuu vuosittain 14 000 uutta aivohalvausta, neljännes niistä työikäisillä, ja vuotuiset valtakunnalliset hoitokulut ovat miljardin luokkaa.

Liuotushoito auttaa vain osaa

Aivohalvaus syntyy, kun aivojen verenkierto häiriintyy joko verisuonitukoksen tai verenvuodon takia. Tällöin osa hermosoluista jää vaille happea, mikä nopeasti johtaa näiden solujen kuolemaan. Potilaan vammojen vaikeus riippuu siitä, mitkä aivojen osat vaurioituvat ja kuinka laajalti.

Suomessa aivohalvauskuolemat ovat vähentyneet muun muassa verisuonitukkeumien liuotushoidon ansiosta. Sitä saaneet potilaat ovat toipuneet huomattavan hyvin.

Valitettavasti tämän hoitomuodon piiriin pääsee kuitenkin vain pieni osa potilaista, koska liuotuksen täytyy tehotakseen käynnistyä hyvin pian kohtauksen alkamisen jälkeen. Kaikentyyppisiin verenkierron häiriöihin liuotus ei edes sovellu. Lisäksi aivohalvaus uusiutuu herkästi: 15–20 prosentin todennäköisyydellä. Arvioidaan, että yhden suomalaisen aivohalvauspotilaan hoitokulut loppuelämän aikana ovat vähintään 60 000 euroa.

Tilannetta helpottaisi lääke, joka vähentäisi halvauksen jälkeisiä hermovaurioita ja auttaisi potilasta selviytymään itsenäisesti. – Tällaisen neuroprotektantin tarve olisi suuri, sanoo Itä-Suomen yliopiston neurologian laitoksen professori Pekka Jäkälä, joka on työssään Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa perehtynyt aivohalvauksen jälkihoitoon.

Nyt löytyi oikea lähestymistapa

Nature-lehdessä esitelty neuroprotektanttiehdokas on lupaavin tähän asti tutkituista. Miksi kanadalaiset onnistuivat siinä, missä muut eivät?

Hyvä esimerkki epäonnistujista on lääkekandidaatti AX200. Se oli edennyt kliinisissä testeissä pitkälle, ja siihen oli kulunut miljoonia euroja. Tänä vuonna aivohalvaustutkijoiden kokouksessa Yhdysvalloissa kuitenkin raportoitiin, ettei AX200 ollut tehonnut kokeissa, jotka tehtiin aivohalvauspotilailla. Kaikki aikaisemmat tehokkuuskokeet oli tehty hiirillä.

Kanadalaista tutkimusta johtanut professori Michael Tymianski uskoo epäonnistumisten johtuvan ihmisen ja jyrsijöiden aivojen suurista rakenne- ja toimintaeroista. Kokeissa on yleisesti käytetty jyrsijöitä, mutta ilmeisesti niiden aivokudos ei reagoi hapenpuutteeseen tarpeeksi samoin kuin ihmisen.

Tymianskin ryhmä teki kokeensa makakiapinoilla. Niiden aivosoluille aiheutettiin hapenpuutetta. Sen jälkeen niille annettiin PSD-95-inhibiittoreita, molekyylejä, jotka vaikuttavat hermoratayhteyksien liitoskohdissa. Inhibiittorit pienensivät hermokudoksen vaurioaluetta ja säilyttivät hermosolujen toimintakyvyn.

Kanadalaisten apinatestit vastasivat professori Jäkälän mukaan ihmispotilailla käytettäviä testejä. Tämä antaa toivoa onnistumisesta myös ihmisillä. Aika ja kliiniset kokeet näyttävät, täyttyvätkö nämä odotukset.

Katri Pajusola on solu- ja molekyylibiologian dosentti. Hän toimii Life Science -alan konsulttina ja tiedekirjoittajana.

Tukos tai verenvuotojättää aivosoluja hapetta. Liuotushoito ei aina auta. Uutta lääkettä kehitetään näihin tilanteisiin.

Nämä altistavat– Korkea verenpaine– Runsas suolan käyttö– Ylipaino– Tupakointi– Taipumus verenkiertosairauksiin (pääteltynä lähisukulaisten sairauksista) 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.