New Horizons -luotain on matkalla aurinkokuntamme arktisiin ääriin.
Sieltä löytyy Pluto, viimeinen syynäämätön planeetta. Kauan odotetusta retkestä tullee luultuakin jännittävämpi, sillä hyisen kulmakunnan yksinvaltiaana pidetylle jääpallolle on alkanut löytyä
vertaisiaan seuralaisia.


Sieltä löytyy Pluto, viimeinen syynäämätön planeetta. Kauan odotetusta
retkestä tullee luultuakin jännittävämpi, sillä hyisen kulmakunnan
yksinvaltiaana pidetylle jääpallolle on alkanut löytyä vertaisiaan seuralaisia.



Aurinkokunnan laidalla on pimeää, jäätävää ja autio¬ta. Tätä maailmaa ei ole koskaan tutkittu lähietäisyydeltä. Siksi Plutostakaan ei tiedetä juuri muuta kuin perusasiat, jotka on opittu muun muassa¬ avaruuskaukoputken havainnoista.

Viisaampia ollaan vuonna 2015. Pimeyteen on pitkä matka, ja kestää melkein kymmenen vuotta, ennen kuin New Horizons on perillä ja avaruustutkimuksen avainhankkeeksi luonnehdittu projekti pääsee alkuun.


Aivan oma maailmansa

Pluton löysi yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Clyde Tombaugh vuonna 1930. Samalla aurinkokunta sai täysin uudenlaisen jäsenen. Pluto poikkeaa niin Maan kaltaisista kiviplaneetoista kuin jättiläismäisistä kaasuplaneetoista.

Pluto on epätavallisen pieni. Sen halkaisija on vain 2 300 kilometriä, eli se mahtuisi hyvin Helsingin ja Ateenan väliin. Sen massa on vaivaiset 0,2 prosenttia Maan massasta ja ilmakehä vain noin tuhannesosa Maan ilmakehästä. Myös sen reitti Auringon ympäri on epätavallisen soikea.

Kaukainen sijainti on muokannut Pluton olot omanlaisikseen. Auringon valon matka Plutoon vie keskimäärin 5,5 tuntia, ja matkalla valo himmenee niin, että Plutossa on tuhat kertaa pimeämpää kuin Maassa. Pimeän planeetan päivä kestää 6,4 Maan päivää ja vuosi peräti 248 Maan vuotta. Pluto ei siis ole ehtinyt tehdä lenkkiäkään Auringon ympäri modernin tähtitieteen aikana.

Kylmääkin on: pakkasta noin 230 astetta. Tästä syystä Pluto koostuu enimmäkseen kivimurskasta ja vesijäästä. Pinnalla on myös metaania, typpeä ja hiilidioksidia, kaikki jäässä. Kaasukehäkin jäätyy kauttaaltaan, kun planeetta on kauimpana Auringosta.


Kuut syntyivät kolarissa

Vuoteen 1978 asti Pluto oli ainoa tunnettu planeettakuntamme jäsen, joka kiertää Aurinkoa Neptunusta kauempana. Sitten huomattiin, että sillä on suuri kuu. Kharoniksi nimetyn seuralaisen halkaisija on 1 200 kilometriä, eli se on peräti puolen Pluton kokoinen. Tämän vuoden alussa varmistui, että Plutolla on kaksi muutakin kuuta, pikkuriikkisiä kumpikin: P1 on läpimitaltaan ainoastaan 48 ja P2:kin vain 165 kilometriä.

Kuiden alkuperä selitetään taivaallisella kolarilla niin kuin oman¬kin Kuumme. Joskus muinoin Plutoon iskeytyi suuri kappale ja sen murskautuessa kiertoradalle sinkoutui paljon ainetta. Valtaosa siitä kertyi Kharoniksi, ja rippeistä syntyivät pikkuruiset P1 ja P2.

New Horizons selvittää, pitääkö hypoteesi paikkansa. Kharonin koostumuksesta ja sen liikeestä Pluton suhteen pystytään päättelemään myös yksityiskohtia, kuten se, syntyivätkö kuut nopeasti vai hitaasti.


Plutolla jopa isoveli

Pluto hallitsi planeettakuntamme takamaita ylhäisessä yksinäisyydes¬sään, kunnes yhdysvaltalaiset David Jewitt ja Jane Luu 1992 äkkäsivät alueelta 200-kilometrisen kivenmurikan.

Hollantilais-yhdysvaltalainen Gerard Kuiper ehdotti jo vuonna 1951, että laitamien pimeyteen kätkeytyy kokonainen liuta taivaankappaleita. Niiden olemassaolon tarkistaminen ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan, ennen kuin elektroniset kamerat kehitettiin.

Nyt Neptunuksen takaiselta Kuiperin vyöhykkeeltä tunnetaan yli tuhat pientä ja satoja suuria  kappaleita. Viime kesänä selvisi, että Plutolla on alueella jopa isoveli.

Jos Pluto löytyisi nyt, sitä ei todennäköisesti kelpuutettaisi planeetaksi, vaan sitä kutsuttaisiin muiden kulmakunnan kiertolaisten lailla Kuiperin vyöhykkeen kappaleeksi. Historiallisista syistä Pluto saanee kuitenkin pitää arvonsa.


Ainutlaatuisia jäännöksiä

Pluto ja muut Kuiperin vyöhykkeen kappaleet ovat tähtitieteilijöille samanlaisia aarteita kuin paleontologeille olisivat tuoreena säilyneet dinosauruksen munat. Ne ovat nimittäin koskemattomia jäännöksiä aurinkokunnan synnystä.

Kun planeetat aikoinaan muodostuivat, alkiot tönivät toisiaan ja jotkin niistä sinkoutuivat aurinkokunnan laidoille. Siellä niiden kasvu pysähtyi, sillä näin kaukana Auringosta ei ollut ainetta haalittavaksi. Lopulta kappaleet pakastuivat. Nyt ne tarjoavat mahdollisuuden tutkia ainetta, josta Maa sukeutui.

Aivan erityisesti tutkijoita kiinnostaa kohtalaisen suureksi kasvanut Pluto. Siitä on ehkä ollut syntyä kaikki kriteerit täyttävä ihka oikea planeetta. Jos näin on, Pluto on kuin keskenkasvuinen Maa!


Yllätyksiä odotetaan

New Horizons -luotain keskittyykin Pluton tutkimiseen. Se analysoi, mitä Pluton kaasukehä sisältää ja miten se toimii. Sekin jännittää, miltä Pluton pinta näyttää. Onko siellä suuria vuoria tai kraattereita?

Pluton jälkeen New Horizons suuntaa tutkimaan ainakin yhden toisen Kuiperin vyöhykkeen kohteen. Muista "tapaamisista" päätetään vasta siinä vaiheessa, kun luotain lähestyy Plutoa.

New Horizons -projektin päätutkija, planeetta-asiantuntija Alan Stern kiteyttää tähtitieteilijöiden odotukset New Scientist -lehdessä sanomalla:

"Mitä kauemmaksi kotoa menemme, sitä oudommaksi ympäristö käy. Kun pääsemme Plutoon, suumme loksahtavat auki."


Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pluton isot seuralaiset

2000-luvulla Kuiperin vyöhykkeeltä on onnistuttu löytämään jo yhdeksän kappaletta, joiden halkaisijaksi arvioidaan vähintään tuhatkunta kilometriä. Niiden kaikkien radat kiertävät valtaosin Plutoakin kauempana; etäisyydet Auringosta keskimäärin 6,5-14,3 miljardia kilometriä.


























Kohde

770-890
Ixion
Quaoar
Orcus
Sedna





New Horizons matkaa Plutoon
19.1.2006 New Horizons lähtee matkaan Nasan Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta Floridasta. Edessä on lähes kuuden miljardin kilometrin lento.


Helmikuu 2007 Luotain ohittaa Jupiterin ja ottaa sen painovoimasta lisävauhtia.


2007-2014  Luotain matkaa planeettojen välisessä avaruudessa. Enimmän aikaa se viettää horroksessa, mutta noin 50 päiväksi vuodessa se käynnistetään tutkimuslaitteiden testausta ja säätämistä varten.


Joulukuu 2014 Luotain herätetään noin 200 päivää ennen h-hetkeä. Kaukoputki ryhtyy kuvaamaan Plutoa ja sen suurta kuuta Kharonia.


14.7.2015 Luotain saapuu perille. Ohilennon aikana se tutkii erityisesti Pluton ilmakehää. Toinen tärkeä tehtävä on kartoittaa Pluton ja Kharonin pinta.


2016-2020 Luotain tutkii muita Kuiperin vyöhykkeen kohteita.


Luotaimen mittalaitteet
Rex Radiometri, tutkii kaasukehän koostumusta ja lämpötilaa.
Pepssi Hiukkasspektrometri, tutkii kaasukehästä avaruuteen karkaavan plasman tiheyttä ja koostumusta.
Swap Hiukkasspektrometri, tutkii kaasukehän hukkaa ja aurinkotuulen koostumusta.
Lorri Optinen teleskooppikamera, tuottaa suuriresoluutioisia kuvia.
Alice UV-spektrometri, analysoi Pluton kaasukehän koostumusta ja etsii kaasukehää Kharonin ympäriltä.
Ralph Optisen ja infrapunavalon spektrometri ja kamera, tutkii pinnan muotoja, koostumusta ja lämpötiloja.
SDC Pölylaskuri, mittaa luotaimeen iskeytyvää avaruuspölyä matkan alusta alkaen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.