Tiede-lehden juhlavuonna artikkelisarjassa työstään ja tavoitteistaan kertovat tutkijat, joilla on ikävuosia yhtä paljon kuin lehdellä.

Diplomi-insinööri Mari Puoskari tiesi jo koulutyttönä, että hänestä tulee kemisti. Opiskeluvuosinaan hän innostui yhteiskunnallisista asioista. Väitöskirjan valmistuttua tuore kaupunginvaltuutettu toivoo löytävänsä työn, jossa yhdistyvät tutkijantaidot ja vihreä vaikuttaminen.







Tutustu tutkijaan

Tiede-lehden juhlavuonna artikkelisarjassa työstään ja t
avoitteistaan kertovat tutkijat, joilla on ikävuosia yhtä paljon kuin lehdellä.

Diplomi-insinööri Mari Puoskari tiesi jo koulutyttönä, että hänestä tulee kemisti. Opiskeluvuosinaan hän innostui yhteiskunnallisista asioista. Väitöskirjan
valmistuttua tuore kaupunginvaltuutettu toivoo löytävänsä työn,
jossa yhdistyvät tutkijantaidot ja vihreä vaikuttaminen.




Mari Puoskari saapuu haastatteluun Aleksanterinkadulle nurkan takaa Helsingin kaupungintalolta. Vihreiden valtuusto-ryhmän sihteeri käärii kaulaliinansa auki ja pudistelee pääkaupungin kostean talven jäljet pois takistaan. Puoskarin kausi ryhmän sihteerinä vetelee viimeisiään, sillä hänet valittiin syksyn kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuutetuksi ja sittemmin ryhmänsä varapuheenjohtajaksi.

Nuori diplomi-insinööri on edennyt nopeasti politiikassa, sillä hän kiinnostui politiikasta vasta kaksi vuotta sitten toimiessaan Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksessa. Sitä ennen kemian opiskelu vei kaiken ajan.

Parissa vuodessa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on tullut lähes toinen työ Puoskarille. Hän laskeskelee, että ryhmäsihteerin työ vie kymmenen tuntia viikossa. Paljon sitä enemmän vie Puoskarin toinen luottamustehtävä, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton ViNOn puheenjohtajuus.

- Vuorokaudessa on kuusitoista valveillaolotuntia. Enemmistö niistä on työtunteja, mutta ei politiikka kovin kauas jää, Mari Puoskari sanoo.

Koulu voitti aitajuoksun

Vaikka onkin tuore stadilaisvaltuutettu, Mari Puoskari on taustaltaan Pohjois-Karjalan tyttöjä. Hän kävi peruskoulunsa Juuassa, Nunnalahden vuolukivestä tunnetussa kunnassa. Paikallinen kivialan yritys oli Marinkin ensimmäisiä kosketuksia työelämään - paikallislehden Vaarojen Sanomien ohella.

- Isäni on insinööri, ja sieltä tuli jo varhain kiinnostus luonnontieteisiin. Minulla oli jo yläasteikäisenä selvä tavoite suuntautua luonnontieteisiin ja erityisesti kemiaan. Sen vuoksi hain peruskoulun jälkeen Kuopion lyseon luonnontiedepainotteiseen International Baccalaureate-lukioon.

Muutto opiskelijasoluun reilun sadan kilometrin päähän kotoa oli kuusitoistavuotiaalle lukiolaiselle ensin kova paikka. “Ihan hirveä koti-ikävä" kesti koko syyslukukauden, ja Mari reissasi joka viikonloppu bussilla kotiin. Sitten Kuopio alkoi tuntua omalta kaupungilta, ja viihtymistä lisäsivät hyvät urheilumahdollisuudet. Sisu-Veikkojen riveissä aitoja juossut Mari treenasi sisähallissa ja voitti useita piirinmestaruuksia.

Valinnan paikka tuli eteen lukion toisella. - Harjoittelin siinä vaiheessa jo kahdeksan kertaa viikossa, mutta urheilu olisi vaatinut enemmän, jotta olisin menestynyt kilpaurheilijana. Valitsin koulun.

Englanninkielisessä IB-lukiossa opiskeltiin vain kuutta ainetta: matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, äidinkieltä, ruotsia ja englantia. Marin ehdoton suosikki oli kemia, jonka hän sanoo sopivan hyvin ajatusmaailmaansa. Sen piiristä löytyi nuoruuden esikuvakin, Marie Curie, jonka elämäkerrasta Mari vaikuttui lukioikäisenä.

Puolue löytyi ohjelmia lukien

Yläasteelta lähtien Mari Puoskarin suunnitelmat olivat selvät: koulun jälkeen kemiaa opiskelemaan ja valmistumisen jälkeen teollisuuteen töihin. Siihen suunnitelmaan istui parhaiten opiskelu Teknillisessä korkeakoulussa. Ennen opiskelun aloittamista Mari halusi kuitenkin vetää henkeä rankan lukion jälkeen ja saada samalla työkokemusta kemian alalta. Välivuosi kului tutkimusassistenttina Pohjois-Savon ympäristökeskuksen laboratoriossa.

Kun Mari 1999 aloitti opintonsa Espoon Otaniemessä, hänen suunnitelmansa alkoivat muuttua: teollisuuden hohto katosi ja kiinnostus tutkimukseen kasvoi, ennen muuta professori Outi Krausen ansiosta. Lisäksi Mari innostui ylioppilaskuntatoiminnasta ja hoiti vuoden 2002 TKY:n hallituksen sosiaalipoliittisen vastaavan tehtäviä.

- Ei teekkaripiireissä voi välttää hauskanpitoakaan, mutta minun alueeni hallitustyöskentely oli paljolti yhteiskunnallista vaikuttamista ja lobbaamista, Mari muistelee.

- Urheiluseuraa lukuun ottamatta en ollut aikaisemmin ollut minkään järjestön jäsen. Vuosi ylioppilaskunnan hallituksessa sai minut kuitenkin kiinnostumaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Otin insinöörimäisesti kaikkien puolueiden ohjelmat käteeni, luin ne läpi ja mietin, mistä olen samaa mieltä. Mikään puolue ei ollut täydellinen, mutta Vihreässä liitossa oli eniten asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: ympäristökysymykset, tasa-arvo ja koulutuspolitiikka.

Toissa vuonna Mari valittiin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajaksi. Hänen edeltäjänsä muistetaan etenkin huumeiden käytön vapauttamista ajaneista puheista, joten on pakko kysyä, minkä sortin vihreä Mari on.

- Ainakin todella erilainen kuin edeltäjäni! Uskon hyvään asioihin perehtymiseen ja asia-argumentointiin enkä lähtisi mukaan kansalaistottelemattomuuteen. Pidän poliittisina sukulaissieluinani muun muassa Tuija Braxia ja Pekka Sauria.

Halvempaa sokeria lääketeollisuudelle

Diplomi-insinööriksi valmistuttuaan Mari Puoskari aloitti Teknillisen korkeakoulun teknillisen kemian laboratorion tutkijana. Laboratorio on keskittynyt tutkimaan katalyysiä ja katalyyttejä eli aineita, jotka nopeuttavat kemiallista reaktiota osallistumatta siihen itse. Aiemmin laboratoriossa tutkittiin perinnäisiä orgaanisia ja epäorgaanisia katalyyttejä, mutta kolmen hengen tutkimusryhmä, jossa Puoskari työskentelee, tutkii biokatalyytteinä toimivia entsyymejä.

Entsyymikatalyysin tutkijoita on vielä vähän, Suomessa ehkä muutamia kymmeniä. He työskentelevät TKK:n lisäksi Oulun yliopistossa ja Åbo Akademissa. Mari Puoskari kertoo tulleensa juuri Puolasta, jossa järjestettiin nuorten tutkijoiden katalyysikoulu. Mukana oli 130 tutkijaa, joista Puoskari ainoana tutkii entsyymikatalyysiä.

Tässä vaiheessa työ on sokerien isomeroitumisreaktioiden perustutkimusta. Tutkijoita kiinnostavat tasapainot, reaktionopeudet ja entsyymin deaktivoituminen.

- Kysy vain, jos jää epäselväksi, Mari Puoskari kehottaa ja nojautuu eteenpäin. - Tiedän, kuinka rasittavaa on, kun asiantuntija selittää. Hän ei juuri koskaan osaa puhua riittävän yleistajuisesti. Toivoisin, että tutkijat pystyisivät puhumaan tieteestä tavallisia ihmisiä kiinnostavalla tavalla.

Tutkimukseen tulee maallikollekin tolkkua, kun Mari mainitsee Tekesin NeoBio-ohjelmasta rahoitusta saavan tutkimuksen yhden tär-keän tavoitteen: tarkoituksena on parantaa lääketeollisuudessa käytettävien harvinaisten sokerien tuotantoprosessia. - Sokerien valmistus on hyvin kallista. Tilasin itse jokin aika sitten ksyluloosi-sokeria. Sata milligrammaa maksoi viisisataa euroa. Siinä on tavoitetta kehittää edullisempaa tuotantoprosessia!

Kaksi elämää ja vähän muuta

Arkipäivät Mari Puoskari tekee reaktiokokeita, analysoi tuloksia, lukee tieteellisiä artikkeleita ja kirjoittaa omia artikkeleitaan, illat ja viikonloput hän istuu kokouksissa. Hänen valveillaoloaikansa jakaantuu suunnilleen kahtia työn ja tärkeimmän harrastuksen välillä. Mukana kulkevat usein 16 tunnin aikana tarvittavat tavarat, ja joskus päivän ateriatkin tulee syötyä bussissa. Mari ei valita kalenteristaan, mutta ei myöskään halua ryhtyä ajankäytön malliksi muille.

- Jokaisen pitää itse määritellä, mihin haluaa aikansa käyttää - työhön, politiikkaan vai dreijauskurssiin. Totta kai minultakin jää tekemättä asioita, joita haluaisin tehdä: sisustaa kotia, siivota vähän useammin - tai mennä dreijaus-kurssille.

Kalenterinsa kolot Mari täyttää lukemalla kotimaisia dekkareita ja viettämällä aikaa aviomiehensä Pertun, sisarensa ja ystäviensä kanssa. Paras tapa rentoutua on nähdä kavereita, jotka eivät ole millään tavalla mukana politiikassa.

Entinen aituri myös urheilee edelleen, juoksee ja käy jumppaamassa kolmesta viiteen kertaan viikossa - ja tunnustaa muuttuvansa “erittäin pahantuuliseksi“, ellei ennätä liikkua tarpeeksi. Liikunnan tavoitteet ovat nykyään kunnon ylläpitäminen ja pään nollaaminen. Jälkimmäiseen tarkoitukseen sopii myös akryyliväreillä maalaaminen.

- Maalaan abstrakteja töitä voimakkailla väreillä. Se on minulle terapiaa, en ole siinä taitava, mutta pidän siitä kovasti. Taide on muutenkin minulle tärkeä. Jos olen kokousmatkalla ulkomailla, sovitan aikatauluun aina vähintään yhden taidemuseon.

Ympäristöasiat olisivat kiva työ

Mari sanoo rakentavansa elämäänsä kahden pilarin varaan. Toinen on tutkimus ja toinen poliittinen työ. Toistaiseksi pilarit ovat pysyneet melko lailla erillään. Vaikka luonnontieteilijälle ominaisesta loogisesta ajattelusta on hyötyä yhteiskunnallisessa toiminnassa, entsyymikatalyysin tutkimus ja politiikka ovat kaksi täysin erillistä maailmaa.

- En puhu juuri mitään tutkimustyöstäni laboratorion ulkopuolella. Kollegat politiikassa tietävät, että olen kemiantutkija, mutta siihen se rajoittuu.

Toisaalta tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. - Edes TKK:ssa vierekkäisten laboratorioiden ihmiset eivät tiedä, mitä naapurissa tehdään, Puoskari ihmettelee. Hänelle on ollut yllätys, kuinka omaan aiheeseen rajoittunut tutkijoiden maailma on.

- Minusta kaikilla pitäisi olla käsitys siitä, miten oma tutkimus sijoittuu laajempaan ympäristöön ja mihin se vaikuttaa. Tutkimuksen tuloksilla voi olla isoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Tutkijantaustan ja yhteiskunnallisen työn yhdistäminen onkin Maria eniten houkutteleva tulevaisuudenkuva. Hän sanoo suunnitelleensa uransa vain väitöskirjaan saakka. Sen jälkeen työn ei välttämättä tarvitse olla tutkimusta. Maria kiinnostaisi esimerkiksi työ ympäristöasioiden parissa valtionhallinnossa, kunnissa tai yksityisellä sektorilla.

- Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, ehkä jopa kauppa- ja teollisuusministe-riö, Mari luettelee mahdollisia työpaikkoja - ja lisää hymyillen, että voi mennä vielä jokunen vuosi, ennen kuin KTM palkkaa vihreitä virkamiehiä.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

MARI PUOSKARI

Ikä: 25
Arvo: diplomi-insinööri, tutkija
Yliopisto: Teknillinen korkeakoulu
Laboratorio: Teknillisen kemian laboratorio
Tutkimusala: entsyymikatalyysi, esimerkiksi harvinaisten sokerien isomeroituminen ksyluloosi-isomeraasientsyymien avulla
Harrastukset: politiikka, kuntourheilu, maalaaminen ja kirjallisuus

ETAPPEJA
1979 syntyy Pohjois-Karjalan Juuassa.
1995 muuttaa Kuopioon ja aloittaa IB-lukion.
1998 valmistuu ylioppilaaksi ja työskentelee laboranttina Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa.
1999 aloittaa kemian opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Espoon Otaniemessä.
2002 toimii korkeakoulunsa ylioppilaskunnan sosiaa-lipoliittisena vastaavana.
2003 valmistuu diplomi-insinööriksi ja valitaan Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton ViNOn puheenjohtajaksi.
2004 menee naimisiin. Aloittaa tutkijana TKK:n teknillisen kemian laboratoriossa ja ryhtyy tekemään väitöskirjaa. On Vihreän liiton ehdokkaana EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Valitaan Helsingin kaupunginvaltuutetuksi ja Vihreiden valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi.
2005 jatkaa väitöstutkimusta ja aloittaa kaupunginvaltuutettuna..


Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5230
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti