Unettomuus on joukkovitsaus, jonka uhrit vaeltavat päivisin tokkuraisina ja mieli maassa. Huolten poistaminen olisi siihen parasta lääkettä.

Teksti: Mikko Puttonen

Tällaista se suurin piirtein oli:

Havahdun hereille keskellä yötä. Luomet kuitenkin painavat raskaina, unen syvyydet vetävät yhä puoleensa. Olen uppoamaisillani takaisin, kun mieleni havahtuu, ensin aavistuksen, sitten enemmän, kunnes alan epäillä, ettei uni tulekaan. Peli on menetetty. Tajunta kirkastuu, ja uni on kadotettu.

Unen sijaan astuu pelko, ettei saa unta, ja se tekee nukkumisen entistä mahdottomammaksi. Koska olin nukkunut edellisenä yönä surkeasti, suden hetken epätoivo sakenee. En katso kelloa, koska en halua tietää, kuinka paljon aamuun on vielä matkaa ja kuinka vähän olen levännyt. Elämä on joka tapauksessa pilalla. Seuraavana päivänä kulkisin taas zombina ja mitä ilmeisimmin ohimossa jomottaisi migreeni.

Surkeat yöt seuraavat toisiaan. Nukun rikkinäisesti, heräilen aamuyöstä tai en onnistu nukahtamaan, en vaikka tunsin itseni autuaan väsyneeksi sänkyyn mennessäni.

Alan lopulta pelätä jo etukäteen, ettei nukkumisesta taaskaan tule mitään. Valitan päivisin väsymystä, pääkipua ja älyllisten toimintojen tylsymistä kuin mikäkin kehäraakki. Käyn lenkillä tai kuntosalilla yli kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa, jotta rentouttaisin kroppani. Ennen saatoin juoda puoli yhdeksältä kahvia, nyt en enää.

Joskus, kun saan nukutuksi edes kohtalaisesti, tulee kiitollinen olo. Näin tapahtuu, kun pari unetonta yötä on takana ja niistä kertynyt rättiväsymys vaivuttaa pakostakin horteeseen. Enimmäkseen kuitenkin pitkät pimeät tunnit kuluvat silmät kiinni valvoen.

Vaikka siltä tuntuikin, en tuskaillut yksin rajattomassa yössä. Suomen makuukamareissa on arviolta miljoona ihmistä, joita ottaa päähän, kun uni ei tule tai se keskeytyy liian aikaisin. Unettomuus on joukkovitsaus, jonka monet uhrit vaeltavat päivisin tokkuraisina ja mieli maassa.

Liika valvominen tappoi rotat

Mistä uneton jää paitsi? Uneen on ihana vaipua, sen elokuvateatterissa esitetään kiehtovia elokuvia, ja hyvin nukutusta yöstä tulee valpas olo. Kukapa ei tällaista herkkua haluaisi. Mutta uni ei ole vain yöllistä viihdettä vaan elintärkeä biologinen toiminto, joka yhdistää eläinkuntaa ihmisistä banaanikärpäsiin. Kun rottia valvotettiin kokeessa, ne kuolivat kahden tai neljän viikon kuluessa. Samoin on käynyt kärpäsille ja torakoille. Eikä ihminenkään selviä ilman unen tuomaa lepoa.

Luonnonympäristössä elävälle eläimelle nukkumisen luulisi olevan vaarallinen tila, johon ei kannattaisi vaipua. Nukkuva ei pysty tarkkailemaan, missä pedot vaanivat. Siksi nukkumisesta on täytynyt koitua sellaista hyötyä, joka lyö laudalta tiedottomuudesta koituvat riskit.

Nukkuminen vaikuttaa elimistön immuunipuolustukseen, hormonaaliseen säätelyyn, aineenvaihduntaan ja lämmönsäätelyyn. Ilman unta nämäkin toiminnot häiriintyvät. Tutkijat ovat kuitenkin miettineet, olisiko unella jokin ydintehtävä, sellainen, johon tarvitsemme vasiten unta ja johon pelkkä levollinen valveillaolo ei riitä. Tehtävän toteuttamisessa täytyy olla hyötyä siitä, että nukkuja ei reagoi ympäristöönsä.

Nukkujan aivot järjestelevät sisältöään

Vahva ja useista tutkimuksista tukea saanut olettama nukkumisen päätehtävästä on, että nukkuessa aivot järjestelevät hermoverkkojaan. Uni on tila, jossa ulkomaailmasta tuleva ärsyketulva katkeaa ja aivot voivat keskittyä itseensä.

Unen aikana vahvistuvat tarpeelliset hermosoluyhteydet ja tarpeettomat karsiutuvat pois. Karsinnan aivot suorittavat niin sanotun hitaan unen aikana. Silloin nukutaan syvään ja aivosähkökäyrä eeg:n aallot hidastuvat. Hyvää yötä -kirjassaan unitutkija, dosentti Tarja Stenberg vertaa hitaita aaltoja katuharjoihin, jotka putsaavat hermoverkot päivän aikana kertyneestä roinasta.

Hitaan unen ansiosta turhat asiat eivät vie muistitilaa. Näinhän me menettelemme, kun haluamme tietokoneeseenkin lisää tehoa: deletoimme tarpeetonta tietoa kuormittamasta koneen toimintaa.

Aivojen tekemää karsintaa on testattu sekä rotilla että ihmisillä. Kun tutkijat poistivat siirtogeenisiltä rotilta kyvyn heikentää hermoyhteyksiä, niiden oli vaikea unohtaa tarpeettomia tietoja ympäristöstään. Yhteyksien heikkenemisen on todettu ajoittuvan hitaan unen vaiheeseen.

Ihmiset puolestaan pantiin opettelemaan sanoja, joista toiset piti muistaa ja toiset unohtaa. Seuraavana yönä osa porukasta sai nukkua, osa valvoi. Kun kolme päivää myöhemmin tehtiin testejä, unta vaille jääneet muistivat nukkuneita enemmän sanoja, jotka oli ollut tarkoitus unohtaa. Nukkujien aivot olivat siivonneet turhuudet pois.

Epäolennaisen tiedon unohtaminen jättää tilaa olennaiselle. Mutta tarpeellinenkin tieto pitää painaa mieleen, ja siinä uni tulee avuksi. Oppi vahvistuu yöllä, mikä on myös nähty aivokuvissa: päivällä toimineet hermoverkot vilkastuvat jälleen nukkuessa. Unessa aivot jopa ratkaisevat ongelmia, joita päivällä esitettyihin tehtäviin on piilotettu, ja nukuttuamme olemme oppimissamme motorisissa tehtävissä etevämpiä kuin jos emme olisi nukkuneet. Aamu taitaa tosiaan olla iltaa viisaampi.

Nynnyjen hommasta työnteon buusteriksi

Unta on usein vähätelty. Unessa ei oikein tiedä elävänsä. Tiedoton aika on pois tekemiseltä, siksi haaveilemme lyhyemmistä unista. Mitä vähemmän aikaa tuhraantuu nukkumiseen, sitä enemmän voimme lukea kirjoja, tavata ihmisiä, opiskella, tehdä töitä, tienata rahaa, pelata tietokonepelejä, juhlia... Toimelias ihminen voi kerätä kunniaa siitä, että nukkuu vähän. Britannian ex-pääministeri Margaret Thatcherin kerrotaan tokaisseen, että "nukkuminen on nynnyjä varten". Häntä ei syyttä kutsuttu rautarouvaksi.

Uusi unitutkimus on tullut kuin tilauksesta puolustamaan unen arvoa. Jos kerran nukkuessa aivot hoitavat itseään ja oppiminen ja muisti vankistuvat, yöllistä tiedottomuutta ei voi enää pitää passiivisena poissaolona ja ajanhukkana. Uni on hyödyllistä puuhaa, joka virittää ajattelun virtapiirit.

Nukkuminen onkin maailmalla jo tajuttu tuotteistaa työnteon buusteriksi. Yritys nimeltä Metronaps tarjoaa kuvulla varustettuja torkkulepotuoleja, joissa työelämän ahertajat voivat simahtaa toviksi. Mainoslauseen mukaan torkut paitsi antavat energiaa ja virkistävät myös kohentavat tuottavuutta, luovuutta, muistia, oppimista, mielialaa ja terveyttä.

Uneton kuin promillen humalassa

Entä tekeekö unibuumi univaikeuksia potevan öistä vielä tuskaisempia? Hänen ei tarvitse huolehtia vain unen saannista ja päiväaikaisesta väsymyksestä vaan myös kognitiivisista kyvyistään ja tuottavuudestaan, joita univaje uhkaa rapauttaa. Albert Einsteinkin kuulemma nukkui kymmenen tuntia vuorokaudessa. Onko unettomasta enää oman elämänsä einsteiniksi?

Minä ainakin tunsin huolta suorituskyvystäni, kun vajosin unettomuuskierteeseen. Repaleiset yöt kestäisi paremmin, jollei olisi päivien toimia toimitettavana. Unettomalle tyypillinen pelko, ettei saa unta, saa seurakseen pelon, että päiväkin menee pilalle. Useimmiten uniongelmaiset hakevatkin ammattiapua juuri sen vuoksi, että unettomuus haittaa päivätoimintaa.

Yhden yön univajeen on laskettu heikentävän suorituskykyä saman verran kuin yhden promillen humalan – ilman hiprakan hyväntuulisuutta. Eivätkä vain henkiset suoritukset kärsi. Unettomat kertovat myös elämänhalun hiipumisesta ja perhe-elämän ongelmista. Tutkimukset puolestaan kertovat, että pitkään jatkunut univaje heikentää vastustuskykyä ja altistaa masennukselle, työuupumukselle, tapaturmille, lihomiselle ja verenkiertoelimistön sairauksille. Vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan, sillä monet sairaudet tärvelevät yöunet.

Ei kuitenkaan kannata päätellä, että terveytensä nimissä unen puolesta täytyy kamppailla. Kamppailu nimenomaan pitää jättää sikseen. Unettomien on havaittu käyttävän liian aggressiivista taktiikkaa vastustajansa päihittämiseksi. Kun pyrkii ponnekkaasti karkottamaan unta häiritsevät ajatukset, uni loitontuu entisestään. Samanlainen vaikutus on huolehtimisella. Se on tuttua kaikille sängyssä kieriskelijöille, ja se on myös huomattu kokeellisesti. Kun koehenkilöille kerrottiin, että heidän täytyisi herättyään pitää puhe, heidän nukahtamisensa lykkääntyi. Se on helppo uskoa.

Unettoman stressihormoni pysyy koholla

Unettomuus ei ole kuitenkaan yksinomaan turmiollisten ajatusmallien noudattamista. Hyväunisilla fysiologinen vireystaso laskee yöksi. Monilla unettomilla näin ei käy: verenpaine ei laske päivän päätyttyä ja stressihormoni kortisoli sekä ruumiinlämpö pysyvät yötä myöten koholla.

Unettomuuden hoidossa perinteiset unilääkkeet eivät ole tutkijoiden suuressa suosiossa. Niitä voi käyttää vain lyhyen aikaa, eivätkä ne siksi sovellu krooniseen unettomuuteen. Parhaat hoitotulokset on unitutkija, neurologian dosentti Markku Partisen mukaan saatu kognitiivisella terapialla. Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan terapia tepsii jopa paremmin kuin terapian ja lääkehoidon yhdistelmä.

Terapiassa saatetaan sukeltaa lapsuuteen. Lapsena koetut vastoinkäymiset näet huonontavat unta aikuisena, kuten viime vuonna julkaistu suuri suomalaistutkimus osoitti. Eniten aikuisen unta heikentää, jos hän on lapsena joutunut toistuvasti pelkäämään jotakin perheenjäsentään. Unettomuutta poikivat myös ristiriidat perheessä, taloushuolet ja perheenjäsenen alkoholiongelma.

Hallinnan menetys pelottaa

Kun aikuisena jokin muistuttaa sitä, mikä lapsuudessa herätti pelon, seuraukset ulottuvat vuoteeseen.

– Nukkumaanmeno on pelottava tilanne, koska valveilla ihminen vielä hallitsee maailman mutta unen aikana ei, Partinen selitti tämänvuotisten Tieteen päivien esitelmässään. – Uusimmassa kognitiivisessa terapiassa keskitytään trauman tai pelon käsittelyyn. Unettomuus on reaktio vanhaan kauheuteen. Mutta on tehtävä ero nykyiseen.

Itse selvisin unettomuudestani kotikonstein. Häiriöni voisi luokitella elämänmuutoksen aiheuttamaksi lyhytkestoiseksi sopeutumisunettomuudeksi. Valitin kyllä lääkärille vaivaani ja hän kirjoitti minulle melatoniinia, joka on elimistön itsensäkin tuottamaa pimeähormonia ja säätää uni-valverytmiä. En koskaan käynyt ostamassa lääkettä, aloin nimittäin taas nukkua kelvollisesti. Koko kärvistelyä oli kestänyt parisen kuukautta, hyvä ettei enempää.

Muinaisen egyptiläisen hieroglyfin mukaan yksi elävistä helveteistä on "olla vuoteessa muttei nukkua". Muistettakoon, että tästä ei kannata huolestua. Silloin piina vain pitkittyy.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2011

Tärkeimmät lähteet:

Markku Partisen ja Mikko Härmän esitelmät Tieteen päivillä 2011

Tarja Stenberg, Hyvää yötä (Edita 2007)

Markku Partinen ja Maarit Huovinen, Unikoulu aikuisille (WSOY 2011)

La Recherche -lehti, heinäkuu 2011

Chiara Cirelli ja Giulio Tononi, Is sleep essential?, Plos Biology 2008

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.