Kuumana käyvässä rasvakeskustelussa margariini on tuomittu epäterveelliseksi ja voi nostettu sydänystäväksi. Tieteellinen näyttö kertoo toista.

Teksti: Jukka Ruukki

Kumpaa kannattaisi sipaista leivän päälle: meijerivoita vai rasiamargariinia?Ravitsemustieteilijän mielestä kysymys on väärin asetettu.– Ei ole hyviä ja huonoja elintarvikkeita, ainoastaan hyviä ja huonoja ruokavalioita, sanoo ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm Suomen akatemiasta.– Mitä pienempiä ruokavalion osasia tarkastellaan, sitä ohuempi alkaa olla niiden yhteys terveyteen.Kokonaisuus on paljon olennaisempaa. Fogelholm tarjoilee esimerkin. Jos syöt rasvaista kalaa pari kertaa viikossa, lorautat pannulle ja salaattiin juoksevaa kasviöljyä etkä käytä runsaasti muita rasvaisia maitotuotteita, voit huoletta sivellä leivälle voita.Mikäli ruokavaliosi sisältää runsaasti kovia eläinrasvoja, rypsiöljypohjainen margariini on fiksumpi valinta levitteeksi.Kun pitää mielessä nämä reunaehdot, voi alkaa vertailla voin ja margariinin eroja. Niitä löytyy.

Vaihto kovista kannattaa

Fogelholm painottaa, että rasva on meille välttämätöntä – kunhan se on oikeanlaista eikä sitä syödä aivan liikaa. Molemmissa suomalaiset ovat petranneet hurjasti sitten 1970-luvun, jolloin viidennes ravinnon energiasta saatiin tyydyttyneestä rasvasta eli rasvaisista maitotuotteista ja lihasta. Nyt kovan eläinrasvan osuus on pudonnut puoleen ja samalla työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on alentunut peräti 80 prosentilla. Se ei olisi onnistunut ilman margariineja ja juoksevia kasvirasvoja, vaikka sydänkuolleisuuden vähenemiseen on toki muitakin syitä.Fogelholmin mukaan sydänterveys paranee aina, kun kasvirasvan osuutta ravinnosta lisätään. – Pitkät seurantatutkimukset osoittavat, että kovan rasvan vähentäminen ja sen korvaaminen pehmeillä pienentää sydäntautikuolleisuutta ja -sairastavuutta. Tämä tulos on kiistaton.Selitys piilee suotuisissa kolesterolitasapainon muutoksissa, jotka suojaavat sydäntaudeilta. Siirto peh¬meään rasvaan vähentää valtimoita tukkivaa pahaa ldl-kolesterolia. Jos syöty rasva on pääasiassa kovaa, pahan kolesterolin määrä kasvaa ja sitä kertyy valtimoihin.

Transrasvoja turha pelätä

Voin terveellisyydestä ei ole mitään näyttöä, mutta moni pitää maun lisäksi sen valttina aitoutta ja luonnollisuutta. Margariini taas koetaan epäilyttävänä, koska sen valmistuksessa on useita teknisiä vaiheita ja se sisältää lisäaineita. – Silloin unohdetaan, että näin on voitu korvata suurin osa haitallisesta kovasta rasvasta juoksevalla, muistuttaa pitkän linjan ravitsemustutkija, emeritusprofessori Antti Aro Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.Margariinin lisäaineet ovat kasvirasvoja, kuten soijalesitiiniä tai rasvahappojen mono- ja triglyseridejä, sekä sitruunahappoa tai säilöntäaineita. Margariineista saa myös rasvaliukoisia vitamiineja. Esimerkiksi neljännes suomalaisten D-vitamiinista on peräisin margariinista.Moni myytti margariineista elää sitkeänä. Edelleen kuulee väitettävän, että rasiamargariinit sisältävät äkäisiä transrasvahappoja, joiden vaikutukset kolesteroliin ovat jopa haitallisemmat kuin eläinrasvojen.Todellisuudessa transrasvahapot poistettiin Suomessa margariineista 1990-luvulla. Niitä saattaa olla edelleen valmistuotteissa, kuten leivonnaisissa, kekseissä ja kasvirasvajäätelössä. Jos pakkauselosteessa mainitaan ”osittain kovetettu kasvirasva”, se sisältää melko varmasti transrasvoja.– Suurin osa suomalaisten transrasvoista kertyy kuitenkin voista, juustosta ja muista eläinrasvoista eikä kovetetuista kasvirasvoista, Aro kertoo. – Kaiken kaikkiaan transrasvojen saanti on meillä niin pientä, ettei sillä ole terveyden kannalta merkitystä.

Levitteistä hyviä rasvahappoja

Pehmeä kasvirasva sisältää runsaasti välttämättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Niitä elimistö ei pysty itse valmistamaan, joten ne on vitamiinien tavoin saatava ravinnosta. Voissa niitä on valitettavan vähän.Sekä omega-6 että kasvikunnan omega-3-rasvahapot auttavat pitämään pahan ldl-kolesterolin kurissa.Perusruokavaliossa on paljon omega-6-rasvahappoja mutta niukasti omega-3:sia. Antti Aron mukaan rypsiöljy ja rypsiöljypohjainen margariini oikaisevat päivittäin käytettyinä epätasapainon.

Lisää mutta pehmeää

Mikael Fogelholmin mukaan suomalaista rasvakeskustelua vaivaa perusvinouma. Pohjois-Karjala-projektin ajoilta tuttu viesti voin ja muiden eläinrasvojen karsimisesta on ymmärretty hieman väärin. Moni on yhdistänyt sen vähärasvaiseen ruokavalioon.– Ruoan rasvattomuuteen ei pidä pyrkiä, koska se on terveydelle vaarallista.Vähärasvaisuuden nimissä on myös harhauduttu ajattelemaan, että kaikki, millä kova rasva korvataan, on hyvästä. Ja jouduttu ojasta allikkoon. – Huonot hiilihydraatit, kuten sokeri ja vaalea vilja, ovat sydänterveyden kannalta jopa haitallisempia kuin voin kaltaiset kovat rasvat.Fogelholm syöttäisi suomalaisille hieman nykyistä enemmän rasvaa – kunhan se on pehmeää. 1970-luvulla rasvasta saatiin vajaat 40 prosenttia energiasta ja nykyisin hieman yli 30 prosenttia; noin 35 voisi olla hyvä.

Näistä tunnistat hyvän

Parhaissa margariineissa on (tärkeysjärjestyksessä)– rasvaa vähintään 60 % (kevytmargariineissa on vähemmän hyviä rasvoja)– mahdollisimman suuri tyydyttymättömien rasvahappojen osuus kokonaisrasvasta – oikea linolihapon (omega-6) ja alfalinoleenihapon (omega-3) suhde, 2:1 (rypsiöljypohjaisissa yleensä hyvä)– mieluimmin D3-vitamiinia (imeytyy paremmin kuin D2)

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2011

Näistä tunnistat hyvän

Parhaissa margariineissa on (tärkeysjärjestyksessä)– rasvaa vähintään 60 % (kevytmargariineissa on vähemmän hyviä rasvoja)– mahdollisimman suuri tyydyttymättömien rasvahappojen osuus kokonaisrasvasta – oikea linolihapon (omega-6) ja alfalinoleenihapon (omega-3) suhde, 2:1 (rypsiöljypohjaisissa yleensä hyvä)– mieluimmin D3-vitamiinia (imeytyy paremmin kuin D2)