Päihderiippuvuuden neurokemian täsmentyessä tutkijat ovat päässeet etsimään lääkkeitä, jotka auttavat käyttäjiä kuiville. Edessä on kuitenkin iso haaste: miten päästään korvauksesta korjaukseen.


päässeet etsimään lääkkeitä, jotka auttavat käyttäjiä kuiville.
Edessä on kuitenkin iso haaste: miten päästään korvauksesta korjaukseen.




Päihteiden väärinkäytöstä irrottautuminen ottaa koville, sillä kyse ei ole pelkästä luonteenlujuudesta. Kun aivojen toiminta on perusluonteisesti muuttunut, sortumisriski on suuri. Päihteisiin voi retkahtaa uudelleen vuosienkin päästä.

Tärkeimpiä syitä lankeamisiin ovat stressi, pitkäaikaisen käytön jälkeensä jättämä ahdistus ja kyvyttömyys kokea mielihyvää ilman päihteitä. Houkutusta lisää ympäristö, joka on täynnä päihteisiin yhdistyviä vihjeitä. Pahoja tepposia tekee myös virhearviointi: entinen addikti uskoo pystyvänsä nauttimaan päihteestään kohtuuden rajoissa, mutta yksittäinen annos herättää uinuvan tarpeen ja käynnistää uuden kierteen.

Parhaiten kuiville rimpuilijaa auttaisivat lääkkeet, jotka korjaisivat riippuvuutta ylläpitäviä neurokemiallisia häiriöitä ja hoitaisivat addikteille ominaista päihteisiin keskittynyttä käyttäytymistä. Sellaisia ei vielä ole. Nykyisillä lääkkeillä saadaan kuriin vain vieroitusoireet ja pahin päihteen himo. Tästä syystä lääkehoidon tueksi tarvitaan usein terapiaa, joka opettaa ja vahvistaa päihteettömässä elämässä tarvittavia selviytymistaitoja.


Lääke korvaa päihteen

Yleisimmin päihdevieroituksessa käytetään korvaus- ja ylläpitohoitoa. Tällöin vieroittautuja saa lääkettä, joka toimii samaan tapaan kuin käytetty päihde mutta on vaikutuksiltaan lievempi ja pitkäkestoisempi.

Esimerkiksi heroiinin ja nikotiinin korvaushoidoista on saatu hyviä tuloksia. Heroiinin lailla opiaattireseptoreihin sitoutuvat metadoni ja buprenorfiini auttavat vieroittautujaa säilyttämään toimintakyvyn. Nikotiinilaastarit, -purukumit ja -tabletit jopa tuplaavat tupakoitsijoiden mahdollisuudet päästä eroon tavastaan. Vielä tehokkaammalta vaikuttaa varenikliini, joka sitoutuu nikotiinireseptoreihin.


Tai salpaa mielihyvän

Toinen tie päihdekierteen katkaisuun ovat salpaushoidot. Ne perustuvat päihteen miellyttävän vaikutuksen estämiseen. Haasteena on se, että vieroittautujan on haluttava ottaa lääke, vaikkei se korvaa hitustakaan päihteen tuomista tuntemuksista. Hoitoon sitoutuneilla salpaajat kuitenkin toimivat hyvin.

Hoitomuodon vanhimpia on alkoholismin hoitoon käytettävä disulfiraami, jonka teho perustuu niin sanottuun antabusvaikutukseen. Lääke pysäyttää alkoholin aineenvaihdunnan, jolloin juomisesta tulee hyvin epämiellyttävää, sillä elimistöön kertyy aineenvaihdunnan välituotetta asetaldehydiä.

Toinen yleinen lääke on naltreksoni, opiaattireseptorien salpaaja, jolla pyritään purkamaan alkoholin aivoihin synnyttämiä riippuvuutta ylläpitäviä muutoksia. Sen on havaittu vähentävän retkahduksia varsinkin niillä alkoholisteilla, joilla on erääseen opiaattireseptorin geenimuotoon kytkeytyvä perinnöllinen alttius alkoholismiin.

Päihteiden houkutuksia vastaan kehitellään jopa rokotteita. Niistä voisi olla apua sekä vieroituksessa että yliannostuksista johtuvien myrkytysten ehkäisyssä. Rokotuksen etuna lääkkeisiin verrattuna on vaikutuksen pitkä kesto. Piikkiä ei tarvitse muistaa tai haluta ottaa jatkuvasti.

Pisimmällä ovat kokaiinia ja nikotiinia vastaan suunnatut rokotteet, jotka ovat osoittautuneet lupaaviksi kliinisissä tutkimuksissa. Kun vasta-aine tarttuu esimerkiksi nikotiinimolekyyliin ja estää sen pääsyn verenkierrosta aivoihin, ei hyvänolontunnetta synny. Rokotuksella voitaisiin siis tukea tupakkalakkoa vähentämällä halua tupakoida.


Kemiaakin voidaan muuttaa

Varsinkin alkoholin vieroitusoireita on perinnäisesti hoidettu ahdistuslääkkeillä, kuten bentsodiatsepiineilla. Ne tehostavat tärkeimmän keskushermostoa hillitsevän välittäjäaineen gamma-aminovoihapon eli Gaban vaikutuksia. Bentsodiatsepiinit aiheuttavat kuitenkin itsekin riippuvuutta, joten ne sopivat huonosti pitkäaikaiseen käyttöön.
Viime aikoina vieroittautumiseen on haettu uutta tietä masennus- ja epilepsialääkkeistä. Niillä koetetaan korjata päihteiden sekoittamaa välittäjäaineiden kemiaa.

Bupropioni, joka on alkujaan masennuslääke, on osoittautunut tupakasta vieroituksessa vähintään yhtä tehokkaaksi kuin nikotiininkorvaajat. Se estää dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermopäätteeseen.

Bupropionin arvellaan kiihdyttävän erityisesti accumbens-tumaketta ja korvaavan näin nikotiinin tuottamaa mielihyvää.


Näitä jo käytössä

















RIIPPUVUUS
Alkoholi
Nikotiini
Opiaatit
Stimulantit

Taulukko sisältää vain varsinaiset riippuvuushoidot, ei tuken käytettäviä yleisiä psyykenlääkkeitä.



Alkoholisteja voidaan tukea myös serotoniinin ja noradrenaliinin vaikutuksia tehostavilla masennuslääkkeillä, mutta niistä on ratkaisevaa apua vain harvoille. Uudempi lupaus on alkuaan epilepsian hoitoon käytetty topiramaatti, joka tasapainottaa hermovälitystä kiihdyttävän glutamaatin ja sitä jarruttavan Gaban eritystä ja näin vähentää dopamiinin vapautumista.


Stimulantit vaikea pala

Stimulanttien, kuten amfetamiinin ja kokaiinin, aiheuttamaan riippuvuuteen ei toistaiseksi ole tehokkaita lääkkeitä. Stimulantit upottavat koukkunsa hyvin syvälle dopamiinijärjestelmään.

Yhdysvalloissa on kuitenkin onnistuttu hoitamaan kokaiiniaddikteja vigabatriinilla, epilepsialääkkeellä, joka lisää Gaban määrää synapsiraossa. Lisäksi suomalaistutkimus osoitti hiljattain, että ylivilkkaus- ja tarkkaavuushäiriönkin hoitoon käytetyllä metyylifenidaatilla voidaan merkittävästi vähentää amfetamiinin käyttöä.

Stimulanttiriippuvuuteen pyritään kehittämään myös dopamiinijärjestelmän toimintaa tasapainottavia lääkkeitä. Ne voisivat stimuloida dopamiinireseptoreja silloin, kun järjestelmä toimii vajaalla teholla, ja salvata niitä silloin, kun dopamiinia on runsaasti.


Yleislääke haaveissa

Toistaiseksi vieroittautujia joudutaan hoitamaan päihteen mukaisesti, sillä yleistä päihderiippuvuutta helpottavaa lääkettä ei ole. Eläinkokeissa on kuitenkin löydetty jo muutamia ehdokkaita. Parhaillaan tutkitaan kiivaasti, voitaisiinko retkahduksia estää esimerkiksi vaikuttamalla stressihormonien vapautumiseen. Kehitteillä on myös uusia dopamiiniviestintään kohdistuvia täsmälääkkeitä.

Päihdeongelman taltuttamiseksi tarvitaan lääkkeitä, jotka auttavat irti riippuvuudesta korjaamalla päihteiden aiheuttamia hermostomuutoksia. Niitä päästään kehittämään sitten, kun nämä arvet opitaan tuntemaan vielä nykyistä paljon paremmin. Riippuvuuden molekyylibiologian tarkentuminen auttaa suuntaamaan myös nykyiset hoidot entistä paremmin niille, jotka kustakin hoidosta eniten hyötyvät.


Tiina Huttu on neurobiologi, joka parhaillaan kouluttautuu tiedetoimittajaksi. Hän on Tiede-lehden ensimmäinen stipendiaatti.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.