Päihderiippuvuuden neurokemian täsmentyessä tutkijat ovat päässeet etsimään lääkkeitä, jotka auttavat käyttäjiä kuiville. Edessä on kuitenkin iso haaste: miten päästään korvauksesta korjaukseen.


päässeet etsimään lääkkeitä, jotka auttavat käyttäjiä kuiville.
Edessä on kuitenkin iso haaste: miten päästään korvauksesta korjaukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Päihteiden väärinkäytöstä irrottautuminen ottaa koville, sillä kyse ei ole pelkästä luonteenlujuudesta. Kun aivojen toiminta on perusluonteisesti muuttunut, sortumisriski on suuri. Päihteisiin voi retkahtaa uudelleen vuosienkin päästä.

Tärkeimpiä syitä lankeamisiin ovat stressi, pitkäaikaisen käytön jälkeensä jättämä ahdistus ja kyvyttömyys kokea mielihyvää ilman päihteitä. Houkutusta lisää ympäristö, joka on täynnä päihteisiin yhdistyviä vihjeitä. Pahoja tepposia tekee myös virhearviointi: entinen addikti uskoo pystyvänsä nauttimaan päihteestään kohtuuden rajoissa, mutta yksittäinen annos herättää uinuvan tarpeen ja käynnistää uuden kierteen.

Parhaiten kuiville rimpuilijaa auttaisivat lääkkeet, jotka korjaisivat riippuvuutta ylläpitäviä neurokemiallisia häiriöitä ja hoitaisivat addikteille ominaista päihteisiin keskittynyttä käyttäytymistä. Sellaisia ei vielä ole. Nykyisillä lääkkeillä saadaan kuriin vain vieroitusoireet ja pahin päihteen himo. Tästä syystä lääkehoidon tueksi tarvitaan usein terapiaa, joka opettaa ja vahvistaa päihteettömässä elämässä tarvittavia selviytymistaitoja.


Lääke korvaa päihteen

Yleisimmin päihdevieroituksessa käytetään korvaus- ja ylläpitohoitoa. Tällöin vieroittautuja saa lääkettä, joka toimii samaan tapaan kuin käytetty päihde mutta on vaikutuksiltaan lievempi ja pitkäkestoisempi.

Esimerkiksi heroiinin ja nikotiinin korvaushoidoista on saatu hyviä tuloksia. Heroiinin lailla opiaattireseptoreihin sitoutuvat metadoni ja buprenorfiini auttavat vieroittautujaa säilyttämään toimintakyvyn. Nikotiinilaastarit, -purukumit ja -tabletit jopa tuplaavat tupakoitsijoiden mahdollisuudet päästä eroon tavastaan. Vielä tehokkaammalta vaikuttaa varenikliini, joka sitoutuu nikotiinireseptoreihin.


Tai salpaa mielihyvän

Toinen tie päihdekierteen katkaisuun ovat salpaushoidot. Ne perustuvat päihteen miellyttävän vaikutuksen estämiseen. Haasteena on se, että vieroittautujan on haluttava ottaa lääke, vaikkei se korvaa hitustakaan päihteen tuomista tuntemuksista. Hoitoon sitoutuneilla salpaajat kuitenkin toimivat hyvin.

Hoitomuodon vanhimpia on alkoholismin hoitoon käytettävä disulfiraami, jonka teho perustuu niin sanottuun antabusvaikutukseen. Lääke pysäyttää alkoholin aineenvaihdunnan, jolloin juomisesta tulee hyvin epämiellyttävää, sillä elimistöön kertyy aineenvaihdunnan välituotetta asetaldehydiä.

Toinen yleinen lääke on naltreksoni, opiaattireseptorien salpaaja, jolla pyritään purkamaan alkoholin aivoihin synnyttämiä riippuvuutta ylläpitäviä muutoksia. Sen on havaittu vähentävän retkahduksia varsinkin niillä alkoholisteilla, joilla on erääseen opiaattireseptorin geenimuotoon kytkeytyvä perinnöllinen alttius alkoholismiin.

Päihteiden houkutuksia vastaan kehitellään jopa rokotteita. Niistä voisi olla apua sekä vieroituksessa että yliannostuksista johtuvien myrkytysten ehkäisyssä. Rokotuksen etuna lääkkeisiin verrattuna on vaikutuksen pitkä kesto. Piikkiä ei tarvitse muistaa tai haluta ottaa jatkuvasti.

Pisimmällä ovat kokaiinia ja nikotiinia vastaan suunnatut rokotteet, jotka ovat osoittautuneet lupaaviksi kliinisissä tutkimuksissa. Kun vasta-aine tarttuu esimerkiksi nikotiinimolekyyliin ja estää sen pääsyn verenkierrosta aivoihin, ei hyvänolontunnetta synny. Rokotuksella voitaisiin siis tukea tupakkalakkoa vähentämällä halua tupakoida.


Kemiaakin voidaan muuttaa

Varsinkin alkoholin vieroitusoireita on perinnäisesti hoidettu ahdistuslääkkeillä, kuten bentsodiatsepiineilla. Ne tehostavat tärkeimmän keskushermostoa hillitsevän välittäjäaineen gamma-aminovoihapon eli Gaban vaikutuksia. Bentsodiatsepiinit aiheuttavat kuitenkin itsekin riippuvuutta, joten ne sopivat huonosti pitkäaikaiseen käyttöön.
Viime aikoina vieroittautumiseen on haettu uutta tietä masennus- ja epilepsialääkkeistä. Niillä koetetaan korjata päihteiden sekoittamaa välittäjäaineiden kemiaa.

Bupropioni, joka on alkujaan masennuslääke, on osoittautunut tupakasta vieroituksessa vähintään yhtä tehokkaaksi kuin nikotiininkorvaajat. Se estää dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermopäätteeseen.

Bupropionin arvellaan kiihdyttävän erityisesti accumbens-tumaketta ja korvaavan näin nikotiinin tuottamaa mielihyvää.


Näitä jo käytössä

















RIIPPUVUUS
Alkoholi
Nikotiini
Opiaatit
Stimulantit

Taulukko sisältää vain varsinaiset riippuvuushoidot, ei tuken käytettäviä yleisiä psyykenlääkkeitä.



Alkoholisteja voidaan tukea myös serotoniinin ja noradrenaliinin vaikutuksia tehostavilla masennuslääkkeillä, mutta niistä on ratkaisevaa apua vain harvoille. Uudempi lupaus on alkuaan epilepsian hoitoon käytetty topiramaatti, joka tasapainottaa hermovälitystä kiihdyttävän glutamaatin ja sitä jarruttavan Gaban eritystä ja näin vähentää dopamiinin vapautumista.


Stimulantit vaikea pala

Stimulanttien, kuten amfetamiinin ja kokaiinin, aiheuttamaan riippuvuuteen ei toistaiseksi ole tehokkaita lääkkeitä. Stimulantit upottavat koukkunsa hyvin syvälle dopamiinijärjestelmään.

Yhdysvalloissa on kuitenkin onnistuttu hoitamaan kokaiiniaddikteja vigabatriinilla, epilepsialääkkeellä, joka lisää Gaban määrää synapsiraossa. Lisäksi suomalaistutkimus osoitti hiljattain, että ylivilkkaus- ja tarkkaavuushäiriönkin hoitoon käytetyllä metyylifenidaatilla voidaan merkittävästi vähentää amfetamiinin käyttöä.

Stimulanttiriippuvuuteen pyritään kehittämään myös dopamiinijärjestelmän toimintaa tasapainottavia lääkkeitä. Ne voisivat stimuloida dopamiinireseptoreja silloin, kun järjestelmä toimii vajaalla teholla, ja salvata niitä silloin, kun dopamiinia on runsaasti.


Yleislääke haaveissa

Toistaiseksi vieroittautujia joudutaan hoitamaan päihteen mukaisesti, sillä yleistä päihderiippuvuutta helpottavaa lääkettä ei ole. Eläinkokeissa on kuitenkin löydetty jo muutamia ehdokkaita. Parhaillaan tutkitaan kiivaasti, voitaisiinko retkahduksia estää esimerkiksi vaikuttamalla stressihormonien vapautumiseen. Kehitteillä on myös uusia dopamiiniviestintään kohdistuvia täsmälääkkeitä.

Päihdeongelman taltuttamiseksi tarvitaan lääkkeitä, jotka auttavat irti riippuvuudesta korjaamalla päihteiden aiheuttamia hermostomuutoksia. Niitä päästään kehittämään sitten, kun nämä arvet opitaan tuntemaan vielä nykyistä paljon paremmin. Riippuvuuden molekyylibiologian tarkentuminen auttaa suuntaamaan myös nykyiset hoidot entistä paremmin niille, jotka kustakin hoidosta eniten hyötyvät.


Tiina Huttu on neurobiologi, joka parhaillaan kouluttautuu tiedetoimittajaksi. Hän on Tiede-lehden ensimmäinen stipendiaatti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla