Noin kolmesataa vuotta sitten lontoolainen lääkäri hoksasi oivan konstin edistää bisneksiään. Hän keksi, että itsetyydytys on sairaus, joka kammottavalla tavalla tuhoaa ruumiin ja mielen. Huijaus onnistui niin hyvin, ettei masturbaatiopaniikki ole vieläkään tyystin hellittänyt.

Teksti: Erkki Kauhanen


edistää bisneksiään. Hän keksi, että itsetyydytys on sairaus, joka kammottavalla
tavalla tuhoaa ruumiin ja mielen. Huijaus onnistui niin hyvin, ettei masturbaatiopaniikki
ole vieläkään tyystin hellittänyt.




Maailman julkisin salaisuus on, että miltei jokainen masturboi, todennäköisesti myös sinä.

Nyt osa lukijoista hämmentyi. Jotkut suuttuivat. Muutamat ehkä peruuttavat tämän lehden tilauksen. Siinä ei ole mitään uutta. On jopa ihmisiä, joiden ura on tuhoutunut masturbaatioon. Yksi heistä on Joycelyn Elders. Eikä kyse edes ollut hänen omasta masturbaatiostaan.

Suopeus koitui tuhoksi

Surgeon general on Yhdysvaltain korkein lääkintöviranomainen. Kun lasten seksuaaliseen kehitykseen erikoistunut professori Joycelyn Elders nimitettiin tuohon virkaan 1993, hän oli ensimmäinen musta ja vasta toinen nainen tällä paikalla.

Vuodenvaihteessa 1994-1995 Elders osallistui YK:n aids-konferenssiin. Sen lehdistötilaisuudessa häneltä kysyttiin, eikö masturbaatiota voisi suositella turvaseksinä, jonka avulla nuoret välttäisivät aidsin tartuntariskin.

Elders vastasi, että masturbaatio on osa ihmisen normaalia seksuaalisuutta, joten ehkä sitä todellakin pitäisi opettaa. Se oli Virhe. Lehdissä Eldersiä haukuttiin masturbaation ylipapittareksi. Konservatiivit raivosivat. Lopulta presidentti Bill Clinton pyysi häntä eroamaan.

Miksi masturbaatiosta puhuminen niin häiritsee joidenkin mielenrauhaa? Mistä on peräisin tämä hysteerinen asenne?

Vastaus on varsin karu. Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori Thomas Laqueur kertoo kirjassaan Solitary Sex, A Cultural History of Masturbation, että masturbaatiopaniikin synnytti yksi häikäilemätön lontoolaispuoskari, joka halusi tehdä rahaa - ja onnistui yli odotusten.


Onania saapuu Lontooseen

1700-luvun alun Lontoo oli ensimmäinen moderni eurooppalainen suurkaupunki hyvässä ja pahassa. Vuosina 1665 ja 1666 raivonneen ruton jälkeen väkiluku oli taas ylittänyt 600 000:n rajan ja oli hyvää vauhtia nousemassa kohti miljoonaa.

Ilmapiiri oli poliittisesti levoton ja kulttuurisesti ristiriitainen. Kirkko opetti yhtä ja valistusoppi toista. Lääketiede oli vielä lapsenkengissä. Kun tutkimus ja uskomukset usein menivät pahasti sekaisin oppineessakin päässä, tavalliselle kansalaiselle voitiin esittää tieteenä mitä tahansa.

Samaan aikaan sosiaalinen elämä sai uusia muotoja. Nouseva keskiluokka alkoi viihtyä kaupunkiin perustetuissa tuhansissa kahviloissa. Niissä kasvoi uusi kirjallinen kulttuuri, jota ruokkivat lehdet, kaunokirjallisuus ja kaikenlaisista aiheista tehtaillut pamflettikirjaset. Televisiota palvovan nykyihmisen on vaikea edes kuvitella, miten voimakas vaikuttaja painettu sana oli.

Tähän lukuhimoisten kuhinaan iski salaman lailla pieni kirjanen Onania; tai Itsesaastutuksen Vastenmielinen Synti, ja Sen kaikki Pelottavat Seuraukset, molemmissa Sukupuolissa, sekä Hengellisiä ja Ruumiillisia Ohjeita niille, jotka ovat jo vahingoittaneet itseään tällä kammottavalla tavalla. Ja oikea-aikaisia varoituksen sanoja kansakunnan Nuorille, molemmille Sukupuolille.

Tarkka julkaisuaika on epävarma, mutta Laquerin mukaan se osuu vuosiin 1708-1716. Vuosi 1712 on hyvä arvaus. Kirjasen kannessa ei ollut tekijän nimeä, mutta Laqueur arvelee, että hän oli lontoolainen puoskari John Marten, joka noina vuosina puuhasteli monenlaisen "lääketieteellisen" julkaisutoiminnan parissa.


Tieto leviää kuin kulovalkea

Onanian kehystarinan mukaan kirjoittaja oli huolissaan Raamatun Onanin synnistä ja siitä, että ihmiset menettävät terveytensä masturbaation takia. Hän kuvaili lukuisia sen aiheuttamia oireita, jotka lopulta johtavat mielisairauteen tai kuolemaan. Hän kertoi aikoneensa ensin tarjota ihmisille hengellisiä neuvoja, mutta sitten tutustuneensa lääkäriin, jolla oli tautiin oivallisia lääkkeitä. Vielä kerkesi pelastua.

Tieto kirjasesta levisi kahviloissa kuin kulovalkea, ja se myi kuin kuumille kiville. Siitä otettiin yhä uusia painoksia. Jokaisellahan oli jotain kolotusta. Eikö päätä särkenytkin aamulla? Ettei vain minunkin silmieni alla ole siniset pussit? Kun kirjassa kuvatut oireet olivat hyvin yleiset, jokainen tavallinenkin vaiva meni pian itsesaastutuksen piikkiin - miltei jokainenhan masturboi.

Keksittyään tyhjästä uuden taudin ja säikyteltyään ihmiset sillä puolikuoliaiksi tekijä organisoi kirjakauppiaista ketjun, joka tarjosi pelastusta: Vahvistavaa tinktuuraa ja Tehoisaa pulveria. Kuurin hinta oli 12 šillinkiä. Sillä olisi nauttinut kupin kahvia kahvilassa joka päivä miltei vuoden ajan, eli nyky-Suomen hinnoilla pitäisi kai puhua sadoista euroista.


Paniikki laajenee maailmalle

Maailmalle masturbaatiopaniikki alkoi levitä 1724, jolloin Onaniasta otettiin ensimmäinen amerikkalainen painos.
Vuonna 1728 uusi tauti pääsi Ephraim Chambersin universaaliin Cyclopaediaan, ja pian kaikissa ensyklopedioissa varoitettiin onaniasta tai manstrupraatiosta tai manustupraatiosta, joilla nimillä tauti myös tunnettiin.

Todellinen huuma alkoi 1759, kun kuuluisa sveitsiläinen lääkäri Samuel Auguste David Tissot julkaisi aiheesta latinankielisen tutkielman ja heti perään kansantajuisen pamfletin. Siitä tuli sensaatio, josta otettiin kymmeniä painoksia lukuisilla kielillä miltei 150 vuoden ajan.

Tissot’n itsensä mukaan masturbaatio oli tappanut enemmän nuoria miehiä kuin kaikki muut taudit yhteensä, ja jotkut kirjoittajat lisäsivät laskelmaan vielä sodat. Lopulta paniikki ylitti kaikki järjelliset mittasuhteet. Kehittyi kokonainen kasvatuksen filosofia, joka lähti tappavan taudin torjunnasta keinolla millä hyvänsä.


Kauheita hoitoja lapsillekin

Lasten kädet saatettiin kahlita nukkumisen ajaksi erilleen ja jalat yhteen. Heidät puettiin pakkopaitaa muistuttaviin siveysvaatteisiin, jotka estivät sukupuolielinten hypistelemisen. Pojille tehtiin esinahan tahallisen kivuliaita poistoja. Tytöiltä amputoitiin klitoris tai ommeltiin häpyhuulet puuduttamatta yhteen. Näin haluttiin varmistaa, että lapsille syntyisi pelko kaikkea seksuaalista kohtaan.

Nuorukaisia varjeltiin yölliseltä erektiolta infibulaatiotekniikalla, kiristämällä esinahka peniksen pään ympärille silkkilangalla tai hakaneulalla niin, että pienikin peniksen paisuminen herätti suuriin kipuihin. Peniksen ympärille saatettiin myös kiinnittää piikkipanta.

Koko repertoaari on niin sadistinen, että on pakko kysyä, miten kokonainen aikakausi saattoi vaipua tällaiseen mielisairauden kaltaiseen paniikkiin. Kuvittelivatko ihmiset masturbaation aiheuttamat kammottavat vaivat? Varmastikaan eivät. Vaivat olivat todellisia, mutta käsitys niiden synnystä oli virheellinen.

Euroopan kaupunkien likaisissa oloissa väkeä kaatoivat muun muassa tartuntataudit. Kun nyt lukee kuvauksia masturbaation aiheuttamista tragedioista, vaikuttaa siltä, että esimerkiksi elimistön hitaasti näivettävä tuberkuloosi usein pantiin masturbaation piikkiin.

Masturbaation tiliin meni myös naisia vaivannut salaperäinen hysteriaoireyhtymä, vaikka hermostuneisuutena ja pyörtyilynä ilmennyt sairaus johtui todennäköisimmin masturbaatiopaniikin synnyttämästä ahdistuksesta. Masturbaatiovälineiden historiaa tutkinut Rachel Maines kertoo kirjassaan The Technology of Orgasm, että hysteriaa hoidettiin laitteilla, joiden ilmeinen tarkoitus oli kiihottaa nainen orgasmiin. Tohtorin täytyi siis tehdä se, minkä ihminen hyvin olisi voinut tehdä itse tai yhdessä puolisonsa kanssa.





Asenteet lientyvät meilläkin


Suomessa julkaistiin vielä 1950-luvulla sukupuolioppaita, joissa varoitettiin masturbaatiosta ankarin sanakääntein. Tästä voi päätellä, millaista masturbaatioahdistusta kantoivat vuosisadan alkupuolella, masturbaatiohysterian huippukaudella, syntyneet ikäluokat. Sekään ei ihmetytä, että vielä 1970-luvun alussa joka kolmas suomalainen uskoi masturbaation vahingoittavan terveyttä.

Sittemmin asiallinen tieto on lisääntynyt, pelot ovat vähentyneet ja masturbaatio (tai ainakin valmius myöntää harjoittaneensa sitä) on hiljakseen yleistynyt sukupolvi sukupolvelta. Näin osoittavat muun muassa tutkimukset, joita ovat tehneet tunnetut seksuaalielämämme tutkijat Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila. Heidän mukaansa masturbaatioaktiivisuus riippuukin lähinnä siitä, millainen ilmapiiri masturbaatiota kohtaan vallitsi niinä nuoruuden vuosina, jolloin itse kunkin seksuaaliset tavat ja asenteet muotoutuivat.


Terveysaate edistää paniikkia

Masturbaatiopaniikkia siivitti osaltaan se, että se osui yksiin periamerikkalaisen terveysaatteen kanssa. Kummassakin uskonnollinen asketismi ja poliittinen konservatismi löivät kättä.

Yhdysvaltain terveysliikkeen tunnetuimpia profeettoja oli presbyteeripappi Sylvester Graham, joka uskoi, että liika seksi aiheutti kaikkea mahdollista ruoansulatusvaivoista ja päänsärystä epilepsiaan ja mielisairauteen. Hänen mielestään miesten piti säilyttää poikuutensa ja naisten neitsyytensä kolmikymmenvuotiaiksi. Senkin jälkeen seksiä sopi harjoittaa ainoastaan lisääntymistarkoituksessa kerran kuussa, ja silloinkin vain, jos terveys muuten oli hyvä. Graham kehitti ni¬meään kantavat keksit hillitsemään liiallista seksuaalisuutta.

Toinen tunnettu terveysvalistaja oli lääkäri ja kiihkeä seitsemännen päivän adventisti John Harvey Kellogg, joka veljensä Will Keith Kelloggin kanssa perusti terveysruokaa tuottavan Sanitas Food Companyn 1897. Sen kuuluisin tuote olivat rapeiksi paahdetut maissihiutaleet, joita suositeltiin nuorisolle aamiaiseksi nimenomaan siksi, että niiden uskottiin rauhoittavan teini-iän seksuaalista kiihkoa.

Samassa hengessä rakennettiin partioliikettä. Lordi Robert Stephenson Smyth Baden-Powell uskoi, että masturbaatio tuhoaa ruumiin ja sielun. Väsyttämällä nuoret reippain ulkoilmaleikein heidät saatiin iltaisin nukahtamaan kuin tukki.


Tiede tuo uudet tuulet

1800-luvun lopulla hajanaisia järjen ääniä kuului jo sieltä täältä. Antropologit ja eläintieteilijät osoittivat, että masturbaatio oli tavallinen ilmiö kaikissa kulttuureissa ja lukuisilla eläinlajeilla. Brittiläinen seksuaalipsykologi Havelock Ellis otti käyttöön autoeroottisuuden käsitteen ja esitti, että masturbaation taustalla on sama ominaisuus, joka tekee ihmisestä ihmisen: luova mielikuvitus.

Tämä ei vielä kääntänyt psykoanalyysin perustajan päätä. Sigmund Freud uskoi yhä, että masturbaatio on vahingollista, mutta hänkään ei enää pitänyt sitä syntinä eikä sairautena vaan välttämättömänä välivaiheena ihmisen kehityksessä.

Useimmissa lääkärikirjoissa uudet ajatukset otettiin huomioon. Masturbaatiovaroitukset katosivat vähitellen 1900-luvun alkupuolella, koska näyttöä näyttöä haittavaikutuksista ei ollut.

Seksitutkimus todistaa harhat

1940- ja 1950-luvun taitteessa ilmestyivät amerikkalaisen eläintieteen professorin Alfed Kinseyn työryhmän niin sanotut Kinseyn raportit. Ne osoittivat, että masturbaatio on erittäin yleistä myös aikuisväestön keskuudessa eikä rajoitu luusereihin ja kouluttamattomiin väestönosiin. Terveyshaitat Kinsey totesi perättömiksi väitteiksi, joilla vain pönkitettiin ahdasmielistä moraalia.

Samaa evankeliumia julistivat 1960-luvulla amerikkalaiset seksologit William Masters ja Virginia Johnson. Heidän teoksensa Human Sexual Response ja Human Sexual Inadequacy ovat muodostuneet maamerkeiksi ihmisen seksuaalisuuden ymmärtämisessä, ja siksi he ovat saaneet kylttinsä St. Louisin kuuluisalle Walk of Famelle muiden kuuluisuuksien seuraan.

Vuonna 1976 ilmestyi niin sanottu Hiten raportti, jossa Shere Hite ylisti masturbaatiota avoimesti ja kehotti ihmisiä harjoittelemaan sitä. Kun Kinseyn raportin kuvaukset masturbaatiotekniikoista olivat tieteellisen lakonisia, Hite-raportti suorastaan ilotteli yksityiskohdilla.

Tämän jälkeen on esiin kasvanut kokonainen kirjallisuuden haara, jossa masturbaatiosta tehdään viaton ilon lähde - tai poliittinen ase, jolla nainen voi vapautua patriarkaatin holhouksesta.


Miehen oikeus hakusessa

Suurin osa 1900-luvun masturbaatiokeskustelusta käytiinkin naisen masturbaation ympärillä. Pääosin se johtunee siitä, että usein nimenomaan naisen seksuaalisuus on yhteiskunnassa koettu ongelmaksi.

Viime aikoina monet seksuaalisuuden tutkijat ovat kuitenkin alkaneet kiinnittää huomiota siihen, että myös miehen seksuaalisuus kärsii samantyyppisistä väärinkäsityksistä, jotka vuosisatoja estivät naisia löytämästä itseään.

Tämä keskustelu oirehtii kulttuurista asennemuutosta, mutta miksikään joukkoliikkeeksi se ei vielä ole muodostunut. Ehkä lääketiede tulee miesten avuksi.

Masturbaation puolestapuhujat ovat jo pitkään sanoneet, että se torjuu masennusta ja lieventää stressiä. Neljä vuotta sitten saatiin myös ensimmäisiä näyttöjä siitä, että masturbaatio voi oikeasti olla terveellistä - ainakin miehille. Graham Gilesin johtama australialainen tutkimusryhmä ilmoitti tuloksista, joiden mukaan ahkera aikuisiän masturbaatio voi torjua eturauhassyöpää.

Kun eturauhassyöpä on monessa maassa miesten yleisin syöpä ja kun osa tapauksista on kohtalokkaita, saattaa olla, että masturbaatiota olisi hyljeksimisen sijasta todellakin opeteltava - ja opetettava.


Paras tunnustaa huviksi

Ehkä jonain päivänä jopa Yhdysvaltain surgeon general saa olla julkisesti sitä mieltä, että lapsille pitäisi puhua koulussa masturbaatiosta.

Jos näin käy, masturbaatiota ei kuitenkaan kannata markkinoida oikean seksin turvallisena odotushuoneena tai pariseksin korvikkeena. Se ei näet luultavasti pidä nuoria poissa vaarallisemmista puuhista. Tutkimukset kertovat, ettei masturbaatio yleensä ole pariseksin korvike vaan siitä pääosin riippumaton seksuaalisuuden muoto.

Joidenkin tutkimusten mukaan on jopa niin, että ahkerilla masturboijilla on muutenkin tavallista vilkkaampi seksielämä.

Parasta on siis rehellisesti myöntää, että masturbaatio on hupi sinänsä ja sopii kaikenikäisille siinä kuin biljardi tai pitsinnypläys. Jos Graham Giles on oikeassa, poikien ja miesten kannattaa ehkä erityisesti harjoittaa sitä henkensä edestä.


Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori, tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.