Ihmisillä on pinttyneet tapansa vastata haasteisiin. Entä jos tällä kerralla kannattaisikin vaihtaa strategiaa?


Entä jos tällä kerralla kannattaisikin vaihtaa strategiaa?




Jos ihmistä vertaa taloon, vanhemmilta saadut geenit ovat kuin rakennuspiirustukset, joiden pohjalta keho kokoaa itsensä. Meemit eli kulttuurigeenit puolestaan kopioituvat meihin jäljittelyn kautta. Esimerkiksi uskomukset, taidot ja toimintatavat ovat talon sisustukseen kuuluvia meemi-mööpeleitä.

Mööpeleitä kulkeutuu taloomme vanhemmilta, koulusta, kavereilta ja vaikkapa television saippuasarjoista. Olen usein miettinyt, miksi jotkut surkeilematta vaihtavat muutkin kuin vanhentuneet ja kirppuiset mööpelit uusiin, kun taas toiset kokevat, että vanhassa on vara parempi.

Mysteeri sai osittaisen vastauksen, kun luin Juha Perttulan kirjaa Olenko onnellinen? (PS-kustannus 2001). Perttulan väitöskirja muhi 1991-1998, kun hän toimi professori Lea Pulkkisen johtamassa Lapsesta aikuiseksi -tutkimusprojektissa. Siinä on seurattu vuodesta 1968 yli kolmensadan ihmisen sosiaalisuuden ja persoonallisuuden kehitystä. Tutkittavat olivat projektin alussa kahdeksanvuotiaita ja Perttulan keskustellessa heidän kanssaan 35-vuotiaita. Perttula pyrki hahmottamaan, millaisten "silmälasien" läpi aikuiset miehet näkevät elämänsä.

Perttulan riemastuttavin huomio lienee se, että onnelliseksi tai onnettomaksi voi tulla sekä mukautuvasti sopeutuen että pohtivasti kyseenalaistaen. Näiden suhtautumistapojen mukaan ihmiset voi luokitella neljään perustyyppiin.


1. Kultalusikkaansa sopeutunut

Jos olet pystynyt esimerkiksi hyvän kodin perintönä keräämään itsellesi toimivat ja ajan henkeen sopivat meemi-mööpelit, mitä niitä muuttamaan. Vaihtamiseen tarvittavan ajan ja vaivan voi käyttää menestymiseen ja elämästä nauttimiseen.

Onnellisen sopeutujan motoksi sopii: miksi keksiä pyörää uudelleen. Toinen elämänohje voi kuulua: jos jokin ei ole rikki, sitä ei kannata ryhtyä korjaamaan.

Koska onnellisesti mukautuneella ihmisellä ja ympäristöllä on yhteiset edut, yhteisö palkitsee tarmokkaan yhteiskunnan tukipylvään avokätisesti. Sopeutuminen antaa ihmiselle hyvän itsetunnon, ja elämä sujuu mukavasti erityisesti perinteisessä ympäristössä, jossa roolit siirtyvät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.


2. Puusta pudonnut mukautuja

Yhteiskunnan raju muutos voi johtaa pelisääntöjen muuttumiseen. Hommat eivät hoidukaan vanhoilla ajatuskaavoilla. Ihmisen voi havahduttaa elämänkriisi, kuten vammautuminen, avioero tai työttömyys. Mutta aivan yhtä lailla mietintätarpeen voi laukaista rakastuminen tai arkinen pulma, johon ei tunnu olevan ratkaisua. Hyvinkin pieni ajatusmuutos voi tuottaa sisäisen mullistuksen.

Myös neljänkympin kriisi tai viidenkympin villitys voi saada pohtimaan, että on elänyt menestyksekkään elämän - kun vain tietäisi, kenen. Kodin mööpelit tuntuvat anopin valitsemilta.

Ulkoapäin ohjautuva joutuu helposti ansaan, koska hän kuvittelee ongelmien ja siten myös ratkaisujen piilevän ympäristössä. Tarvitaan ehkä paljonkin tuskaa ja turhautumista, ennen kuin mukautuja tulee ajatelleeksi, että meemejä voi mööpelien tavoin punnita, kokeilla, valita ja vaihtaa. Ajatus oman todellisuuden rakentamisesta voi tuntua mukautujasta mahdottomalta. Miten todellisuuden muka voisi valita!

Mukautuja huomaa, että hänen elämänsä kasvimaa on täynnä rikkaruohoja ja maa olisi käännettävä perusteellisesti tai jopa poltettava. Parempia meemejä tai tarinoita ei saa juurtumaan, ellei edellisiä ole juurittu pois. On hyödytöntä kylvää siemeniä rikkaruohojen sekaan.

Pohdiskeleva myllerrys satuttaa ja tekee joksikin aikaa onnettomaksi. Poltetussa maassa ei heti näy uutta kasvua. Onneksi koko puutarhaa ei tarvitse kyntää kerralla.


3. Taistelunsa käynyt pohdiskelija

Jos ihminen saa lapsuudenympäristöstään perinnöksi homeisia ja kirppuja kuhisevia mööpeleitä, selviytyminen vaatii heti alkuun elämän peruskysymysten perkaamista. Teit isäin astuminen ei ole mielekästä, jos saadut toimintamallit tuottavat vakavia vaikeuksia. Nuoren on itse etsittävä uusia mööpeleitä ja valittava niistä toimivimmat, vaikka se olisi älyllisesti ja tunnepuolellakin rankkaa. Onneksi yksi turvallinen aikuinen riittää antamaan perusmööpelit.

Murrosikä merkitsee monelle nuorelle meeminvaihtoviikkoja. Nuori huomaa nopeasti, ettei vastarannankiiskeilyä katsota hyvällä, ja tämä voi nakertaa minäkäsitystä. Jos omien uskomusten ja toimintatapojen kriittinen pohdiskelu kuitenkin iskostuu identiteettiin asti, vastedes on aivan luonnollista seuloa, mikä on todellista itseä ja mikä ympäristön asettamaa painetta.

Niinpä kyseenalaistaja voi toimia ympäristön haluamalla tavalla, muttei sopeutuakseen vaan sisäisistä syistä.

Yhtä hyvin kyseenalaistaja saattaa kuitenkin kulkea omia polkujaan - ympäristön suureksi harmiksi.
Tasapainoisen pohdiskelijan talo pysyy kohtalaisen hyvässä kunnossa, koska hän uudistaa taloaan priorisoiden: nurkan tai huoneen kerrallaan ja mielellään vähän ennakkoon. Jos kyseenalaistaja tuntee vaikutusmahdollisuuksiensa rajat, hän pyrkii niiden sisällä säilyttämään riippumattomuutensa. Hän tekee uudistuksia voimiensa ja taitojensa mukaan eikä tukeudu toisiin ihmisiin perusteettomasti.


4. Napaansa tuijottava vatvoja

Oman elämän pohdiskelu ei ole hassumpi harrastus, koska se käy missä ja milloin tahansa, yksin tai kavereiden kanssa. Lisäksi pohdinnan kohteena on tuttu ja mielenkiintoinen hahmo, johon pääsee näin tutustumaan yhä syvemmin.

Pulmia kannattaa aivojumpan vuoksi pohtia, vaikkei ratkaisua olisikaan. Sitä paitsi pohdinnan virittämä toiminta ja sen tuomat elämänkäänteet takaavat myöhemminkin virkistäviä haasteita. Hyödyttömäksi vatvonnaksi pohdiskelu muuttuu vasta, kun myllytykseen ei enää tule uusia näkökulmia tai faktoja.*

Toisinaan kyseenalaistaminen menee kuitenkin liiallisuuksiin, ja pohdiskelija uppoaa yhä syvemmälle ongelmien suohon. Kun kyseenalaistaa kaikkea yhtä aikaa, koko talo on yhtä remonttityömaata ja koko oleminen tuntuu sekavalta.

Suorastaan haitalliseksi pohdiskelu käy, jos pulman ydin on selvästi ympäristössä ja ratkaisu vaatisi käytännön toimia. Umpisuolen tulehtuessa himopohdiskelija ei ehkä menekään lääkäriin vaan ryhtyy miettimään, onko kovan kivun takana kukaties lapsuuden ihmissuhteista johtuva sisäinen ristiriita tai jokin kosminen läksy.


Varo hukkumasta napaasi

On tärkeää erottaa toisistaan itseensä keskittyvä ja itsestä ohjautuva elämä.

Itseensä keskittyvää ohjaa ympäristön normisto - joka tosin voi ilmetä vaikkapa itsetuntemukseen opastavan gurun kaavussa. Kun ihminen uppoaa liian syvälle elämäänsä, hänellä ei ole enää käsitystä siitä, millaista elämää hän elää tai millaista pitäisi elää. Niinpä hän kysyy sitä muilta.

Sen sijaan itsestä ohjautuva vastaa itse elämästään. Hän hahmottaa selvästi itsensä ja ne ulkopuolellaan olevat asiat, joita hän voi ohjata. Hän osaa myös kurottaa kohti toista ihmistä toisin kuin itseensä keskittyvä, joka ei kykene unohtamaan itseään hetkeksikään.

Itseensä keskittyvästä pienikin uhrautuminen toisen puolesta tuntuu itsensä väheksynnältä. "Mitä minä tästä saan?", hän kysyy. Jos ihminen ei keski-ikään mennessä huomaa, että maailmassa on muitakin, hän joutuu ansaan, jossa hän käpertyy itseensä ja eristäytyy.



Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa. Artikkeli sai innoituksensa psykologian tohtori Juha Perttulan kirjasta Olenko onnellinen? Psykologista tunnustelua suomalaisen aikuisen onnellisuudesta (PS-kustannus 2001).



 

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.