Samalta näyttävä sairaus voi paljastua ihan toiseksi, kun potilasta tutkitaan molekyyli molekyyliltä. Yleishoito alkaa vaihtua täsmähoitoon. 

Teksti: Maria Korteila

Syövän hoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä harppauksin. Lähes kaikissa syövissä elinajanennusteet ovat parantuneet merkittävästi, joskin syöpätyyppien välillä on isoja eroja. Silti karu totuus on tämä: kaikki syövät yhteen laskien keskimäärin vain kolmannes potilaista hyötyy saamastaan hoidosta. Kaksi kolmasosaa jää hyödyttä tai saa hoidosta jopa merkittävää haittaa. Osa menehtyy hoidon sivuvaikutuksiin.

Paljon parempaa on kuitenkin luvassa. Viiden viime vuoden aikana tieto sairauksiin vaikuttavista geeneistä ja muista molekyyleistä on lisääntynyt vauhdilla. Edistystä ovat ruokkineet tietotekniikan kehittyminen, geenien luennan halpeneminen ja analyysimenetelmien uudistuminen. Moni sairaus osataan määritellä aivan uudella tavalla. Syövät ovat tässä kehityksessä eturintamassa.

Syöpien alalajeista on saatu hurjasti uutta tietoa. Oleellisinta ei enää ole se, että potilaasta on todettu rintasyöpä, vaan se, minkätyyppinen rintasyöpä on kyseessä. Monille syöpien alaryhmille on jo olemassa täsmälääkkeitä, jotka pureutuvat juuri kohderyhmän molekyyleihin.

Syöpä on totuttu nimeämään sijaintipaikkansa mukaan. Uusi syöpien molekyylitason luokittelu voi kuitenkin paljastaa, että vaikkapa tietty mahasyöpä muistuttaakin tyypiltään rintasyöpää ja tarvitsee rintasyöpään kehitetyn täsmälääkkeen.

Solumyrkkyjen viimeinen vuosikymmen?

Tiedelehti Naturen mukaan Euroopassa oli viime kesään mennessä hyväksytty noin viisitoista uutta syövän täsmälääkettä.

Uudet täsmähoidot tuhoavat vain syöpäsoluja eivätkä vahingoita muuta elimistöä. Ne etsiytyvät syöpäkasvaimiin tunnistamalla solujen pinnan siepparimolekyylejä eli reseptoreja.

Täsmälääkkeiden ansiosta päästään vähitellen eroon elimistölle myrkyllisistä solunsalpaajista ja kantasoluhoidoista – ehkä jo kymmenessä vuodessa. Hoitojen sivuvaikutukset vähenevät selvästi, eikä hoito itse enää vaaranna potilaan henkeä.

Sopivan täsmälääkkeen löytäminen perustuu yksilölliseen geneettiseen vaihteluun. Se kartoitetaan elimistön soluista ja tietyistä molekyyleistä, esimerkiksi hormoneista. Näiden biomarkkerien avulla potilaat voi jakaa alaryhmiin.

Ranskassa syöpien testaus on Euroopan edistyksellisintä. Se on keskitetty 28 keskussairaalaan ja syöpäkeskukseen, joista johonkin kukin syöpään sairastunut ranskalainen ohjataan. Jokaiselle tehdään kaikki käytettävissä olevat syöpien geenitestit, joita nykyisin on lähes 20.

Näytteet ja tiedot jäävät talteen. Siitä on hyötyä esimerkiksi jos potilaan syöpä uusiutuu. Hoidot ja analyysitekniikat kun kehittyvät jatkuvasti.

Suomessakin testataan muttei yhtä järjestelmällisesti. Syöpien kaikkien mahdollisten biomarkkerien sijasta meillä katsotaan esimerkiksi rintasyöpäpotilaista vain rintasyöpien markkerit.

Uudet hoidot ovat kalliita. Henkilökohtaisen lääkehoidon apostolit kuitenkin uskovat, että ne tulevat nykyistä hoitokäytäntöä halvemmiksi, koska potilas saa aina oikean hoidon. Tätä nykyä moni saa täysin väärän lääkkeen, ja se vasta kalliiksi tulee. Ranskassa täsmälääkkeisiin on budjetoitu jo yli puolet syöpähoitoihin tarkoitetusta rahasta.

Täsmälääkkeet voivat olla äimistyttävän tehokkaita, mutta aina nekään eivät tepsi. Joissakin tapauksissa lääke ei toimi tai sen vaikutus lakkaa kesken kaiken. Siksi tulevaisuudessa satsataan lääkkeiden yhdistelmiin, kombinaatiohoitoihin.

Uusia lääkkeitä myös pienryhmille

Jotta yhä yksilöllisemmästä täsmähoidosta tulee arkipäivää, myös lääkekehityksen on muututtava. Nyt lääkkeet tulevat markkinoille hyvin hitaasti, ja iso osa uusista aineista ei koskaan pääse myyntiin.

Saadakseen hyväksynnän lääkkeiden on läpäistävä laajat kliiniset kokeet. Jos käy esimerkiksi niin, että lääke testeissä tehoaa vain viidesosaan potilaista, se hyllytetään. Miljardi-investointi menee hukkaan. Kuitenkin voi olla, että tuolle 20 prosentille lääke olisi juuri oikea ja muiden tautityyppi oli erilainen.

Lääkkeitä on totuttu tekemään suurille massoille, mutta se ei enää voi olla ainoa käytäntö, kun täsmähoidot yleistyvät. Lääke pitää voida testeillä kohdentaa pienempiin ryhmiin ja juuri sellaisiin alaryhmiin, joihin se todennäköisimmin tehoaa. Taudin molekyyliprofiilin pitää olla tiedossa.

Tutkijat toivovat, ettei syöpälääkkeiden tarvitsisi täyttää aivan samoja kriteerejä kuin muiden. Jollei syöpäpotilaalla ole muuta toivoa, häntä ei välttämättä kiinnosta, aiheuttaako lääke sivuvaikutuksena päänsärkyä. Hän haluaa mahdollisuuden.

Suomessa tutkitaan leukemian hoitoa

Syövän hoito täsmentyy koko ajan kohti pienempiä, tarkasti määriteltyjä alaryhmiä. Kun kehitys jatkuu, lopulta kohderyhmässä saattaa olla enää yksi potilas. Hänelle määrätään täysin yksilöllinen hoito, jota ei ehkä ole annettu kenellekään toiselle.

Suomessa tätä on alettu tutkia leukemian hoidossa. Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM tutkii yhdessä Helsingin yliopistollisen sairaalan kanssa akuutin myelooisen leukemian täsmähoitoa. Tähän tautiin sairastuneista joka toinen menehtyy. Jos tauti uusiutuu, selviytymisen mahdollisuus jää kymmeneen prosenttiin.

Leukemia valittiin tutkimukseen siksi, että veren syöpä on tyypiltään paljon yksinkertaisempi kuin monet kiinteän kudoksen syövät. Lisäksi leukemian kehitystä ja hoitojen tehoa on helppo seurata suoraan verinäytteistä.

Helsingin Meilahdessa tehdään koemielessä sitä, mikä voisi olla syöpähoitojen tulevaisuus: robotti testaa potilaalta otettuun verinäytteeseen noin 200:aa eri syöpälääkettä ja niiden yhdistelmiä. Yhteensä testatuksi tulee tuhansia vaihtoehtoja.

Testi kertoo esimerkiksi, jos jokin lääkeyhdistelmä ei tehoa lainkaan tai jos taudilla on taipumusta muuttua sille vastustuskykyiseksi. Testi paljastaa myös lupaavimman lääkityksen.

Tähän mennessä menetelmää on kokeiltu noin 20 potilaalla, jotka sairastavat uusiutunutta leukemiaa. Tutkimus on jo osoittanut, että systeemi toimii: lääke tehoaa näytteessä ja ihmiselimistössä samalla tavoin.

Hämmästyttävän hyviä hoitotuloksiakin on saatu aikaan. Tutkijat eivät kuitenkaan halua vielä liikaa hehkuttaa onnistumisia. Onhan tutkimus vasta alussa, eikä esimerkiksi hoitojen pitkäaikaisesta tehosta ole tietoa.

Myöhemmin menetelmää voidaan soveltuvin osin laajentaa myös muiden syöpien hoitoon. Kasvainten ollessa kiinteitä lääkkeiden testaus ei ole yhtä helppoa, mutta molekyyliprofiilin selvittäminen onnistuu.

Syöpien hoidon ohella molekyylidiagnostiikka mullistaa niiden tunnistamisen. Muutamaan syöpään on jo olemassa testi, joka paljastaa taudin suoraan verikokeesta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2011

Mikä täsmähoito? – Yksilöity, räätälöity, kohdennettu, henkilökohtainen hoito.– Suunnitellaan perimän ja elimistön muiden molekyylien tutkimuksen perusteella.– Yleistyy sitä mukaa kuin uusia lääkkeitä saadaan markkinoille.

Joka kolmas saa syövänJoka kolmas meistä sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Suomessa löytyy joka vuosi noin 26 000 uutta syöpätapausta, ja vuosittain 14 000 suomalaista menehtyy syöpään. Tätä nykyä 90 prosenttia potilaista hoidetaan leikkauksella, solumyrkyillä tai sädehoidolla.

Vaivat eivät ole veljeksiä.– Syöpien lisäksi henkilökohtainen lääketiede kehittyy esimerkiksi Altzheimerin taudissa, diabeteksessa, astmassa ja skitsofreniassa, sanoo Jonathan Knowles. – Molekyylitasolla on huomattu, että niiden eri tyypit tarvitsevat omanlaisensa, räätälöidyn hoidon.

Tekesin nimittämä FiDiPro-professori Jonathan Knowles on henkilökohtaisen lääketieteen kansainvälisiä pioneereja, ja hänellä on yli 20 vuoden kokemus kansainvälisten lääke- ja bioteknologiayritysten johtotehtävistä.

Lääkecocktail puraisee.– Syövän hoidossa on tapahtumassa merkittävä muutos, sanoo Olli Kallioniemi. – Kun käytetään useaa eri lääkettä yhtä aikaa, tukitaan syövältä kaikki reitit. Se on tärkeää, sillä syöpä on monimutkainen ja nopeasti muuntautuva sairaus.

Professori Olli Kallioniemi on Suomen molekyylilääketieteen instituutin johtaja. Hänellä on pitkä ura syöpätutkijana, ja hän on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla geenitieto saadaan nopeasti ja tehokkaasti hyödynnetyksi sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. 

Jonathan Knowlesin ja Olli Kallioniemen lisäksi artikkelia varten on haastateltu kliinisen hematologian professoria Kimmo Porkkaa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.