Yliopisto-opiskelu on taitolaji

opiskelijan läpi akateemisen vapauden - ja totuttua kehnomman opetuksen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Yliopisto on himoittu opinahjo. Tänä vuonna kahteenkymme¬neen yliopistoomme pyrki noin 103 000 hakijaa. Opiskelijoiksi joukosta seuloutui noin 22 000.

Ansaitut aplodit, jos lukeudut valittujen joukkoon - ja taputus olalle, jos satuit jäämään akateemisten ovien ulkopuolelle. Luultavasti yrität vielä uudelleen, sillä akateemisesta unelmasta ei hevin luovuta.

- Yliopistoon tahtovat hakevat sinne sitkeästi monta vuotta, sanoo Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Päivi Vuorinen, joka on kartoittanut lähes 700:n yliopistoon pyrkineen nuoren kokemuksia.

Monen into kuihtuu

Hurmasta huolimatta monen into hyytyy jo opintojen ensi metreillä. Vuorisen tutkimista uusista yliopisto-opiskelijoista 24 prosenttia siirtyi kahden seurantavuoden kuluessa toiseen koulutusohjelmaan.

Tätä nykyä vain kolmannes yliopistotutkintoa suorittavista valmistuu tavoiteajassa, ja peräti viidennes opiskelijoista on nollaopiskelijoita, joille ei lainkaan kerry opintosuorituksia lukuvuoden aikana. Kun tv-uutiset kesän korvalla peräsivät syytä saamattomuuteen, opiskelijoiden edustaja väitti, ettei lukiolaisilla ole hajuakaan, mitä akateeminen opiskelu oikeasti on.

Pedagogiikka hakusessa

Mitä akateeminen opiskelu sitten on? Miten yliopisto eroaa esimerkiksi lukiosta?

- Suurin ero lienee se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksen ylemmyys näkyy opetuksen alemmuutena: opetukseen suhtaudutaan monesti vain virkaan kuuluvana velvoitteena. Juuri onneton opetus sai Vuorisenkin tutkimukseen osallistuneet opiskelijanoviisit ymmälleen ja tyytymättömiksi. 

Opiskelija tarvitsee softaa

Samalla kun opetus heikkenee, opiskelijat joutuvat hallitsemaan yhä enemmän ja yhä vaikeampaa tietoa. Sen omaksumiseen tarvitaan niin kutsuttua akateemista luku- ja kirjoitustaitoa: kykyä analysoida, pohtia ja ennen kaikkea ymmärtää lukemaansa. Uusi tieto ei jää päähän, ettei sitä sulata ja nivo omiin ajatuksiin ja käsityksiin.
Uuden opiskelijan onkin syytä päivittää opiskelutekniikkansa ja -strategiansa. Bulimiaopiskelu eli tiedon mättäminen muistiin kokeeseen oksennettavaksi ei kanna akateemiseen tutkintoon asti.

Tämä voi tulla yllätyksenä erityisesti niille, jotka vielä lukiossa porskuttivat pelkällä hyvällä muistillaan.
- Ylioppilaaksi voi päästä hardwarella, mutta yliopistossa tarvitaan softaa, Lonka muotoilee.

Eri tieteenalat suosivat ja vaativat erityyppisiä oppimistyylejä, joihin opiskelijat vähitellen kouliutuvat. Tieteenalat ovat kuin akateemisia heimoja, jotka sosiaalistavat uudet jäsenensä tapoihinsa.

Tekniikat parannettavissa

Kovinta yliopisto-opiskelu on niille, joiden motivaatio on alun alkaenkin hutera.

- Tämä opintoihinsa sitoutumattomien ryhmä hakeutuu yliopistoon, koska isä tai äiti niin haluaa. Tai he ovat ulkolukuvälkkyjä, jotka pääsevät hikoilematta sisään. Tällaiset hakijat toivovat  suorittavansa vain "jonkin tutkinnon", Lonka kuvaa.

Motivaatio-ongelmia aiheuttavat usein myös heikot opiskelu- ja ajankäyttötaidot. Heikkilän mukaan jopa graduahdistuksen taustalta löytyy usein puutteellinen akateeminen luku- ja kirjoitustaito.

Pyyhettä ei kuitenkaan kannata heti heittää kehään, sillä taitoja voi aina kehittää.

Akateemisiin opiskeluongelmiin on muutamissa tiedekunnissa jo saatavissa apua erityiseltä opintopsykologilta, joka kartoittaa opiskelijan tilanteen ja räätälöi yksilöllisen tukiohjelman. Palvelu on osoittautunut niin tarpeelliseksi, että Heikkilä toivoo sen leviävän pikaisesti joka kampukselle.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lisää hyviä vinkkejä
www.peda.net/veraja/ranua/opo/optuki/tekniikat
http://www.oppiminen.utu.fi/
www.yths.fi/netcomm/default.asp?path=2527