Yliopistossa ei pelkkä äly riitä. Vain hyvät lukustrategiat ja sinnikäs mieli kantavat opiskelijan läpi akateemisen vapauden - ja totuttua kehnomman opetuksen.


opiskelijan läpi akateemisen vapauden - ja totuttua kehnomman opetuksen.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006



Yliopisto on himoittu opinahjo. Tänä vuonna kahteenkymme¬neen yliopistoomme pyrki noin 103 000 hakijaa. Opiskelijoiksi joukosta seuloutui noin 22 000.

Ansaitut aplodit, jos lukeudut valittujen joukkoon - ja taputus olalle, jos satuit jäämään akateemisten ovien ulkopuolelle. Luultavasti yrität vielä uudelleen, sillä akateemisesta unelmasta ei hevin luovuta.

- Yliopistoon tahtovat hakevat sinne sitkeästi monta vuotta, sanoo Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Päivi Vuorinen, joka on kartoittanut lähes 700:n yliopistoon pyrkineen nuoren kokemuksia.


Monen into kuihtuu

Hurmasta huolimatta monen into hyytyy jo opintojen ensi metreillä. Vuorisen tutkimista uusista yliopisto-opiskelijoista 24 prosenttia siirtyi kahden seurantavuoden kuluessa toiseen koulutusohjelmaan.

Tätä nykyä vain kolmannes yliopistotutkintoa suorittavista valmistuu tavoiteajassa, ja peräti viidennes opiskelijoista on nollaopiskelijoita, joille ei lainkaan kerry opintosuorituksia lukuvuoden aikana. Kun tv-uutiset kesän korvalla peräsivät syytä saamattomuuteen, opiskelijoiden edustaja väitti, ettei lukiolaisilla ole hajuakaan, mitä akateeminen opiskelu oikeasti on.


Pedagogiikka hakusessa

Mitä akateeminen opiskelu sitten on? Miten yliopisto eroaa esimerkiksi lukiosta?

- Suurin ero lienee se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksen ylemmyys näkyy opetuksen alemmuutena: opetukseen suhtaudutaan monesti vain virkaan kuuluvana velvoitteena. Juuri onneton opetus sai Vuorisenkin tutkimukseen osallistuneet opiskelijanoviisit ymmälleen ja tyytymättömiksi. 




7 seikkaa, jotka muuttuvat, kun vaihtaa koulusta yliopistoon


- Opetuksen pedagoginen taso laskee.
- Vapaus lisääntyy.
- Vastuu kasvaa.
- Valvonta vähenee.
- Opintojen suunnittelu jää omille harteille.
- Itse tehtävän työn määrä lisääntyy.
- Opiskelutekniikat muuttuvat.









5 vinkkiä, jotka auttavat pärjäämään akateemisella tiellä


- Pidä yllä opiskelukuntoa: opiskele säännöllisesti, harjoittele monipuolisesti ja varaa aikaa myös palautumiselle.
- Hyödynnä aktiivisesti sosiaalisia verkostoja: opiskele yhdessä muiden kanssa ja osallistu keskusteluun.
- Päivitä opiskelutekniikat tarvittaessa.
- Opettele arvioimaan itse, mitä olet oppinut.
- Älä heitä pyyhettä kehään vaikeuksien ilmaantuessa.


Opiskelija tarvitsee softaa

Samalla kun opetus heikkenee, opiskelijat joutuvat hallitsemaan yhä enemmän ja yhä vaikeampaa tietoa. Sen omaksumiseen tarvitaan niin kutsuttua akateemista luku- ja kirjoitustaitoa: kykyä analysoida, pohtia ja ennen kaikkea ymmärtää lukemaansa. Uusi tieto ei jää päähän, ettei sitä sulata ja nivo omiin ajatuksiin ja käsityksiin.
Uuden opiskelijan onkin syytä päivittää opiskelutekniikkansa ja -strategiansa. Bulimiaopiskelu eli tiedon mättäminen muistiin kokeeseen oksennettavaksi ei kanna akateemiseen tutkintoon asti.

Tämä voi tulla yllätyksenä erityisesti niille, jotka vielä lukiossa porskuttivat pelkällä hyvällä muistillaan.
- Ylioppilaaksi voi päästä hardwarella, mutta yliopistossa tarvitaan softaa, Lonka muotoilee.

Eri tieteenalat suosivat ja vaativat erityyppisiä oppimistyylejä, joihin opiskelijat vähitellen kouliutuvat. Tieteenalat ovat kuin akateemisia heimoja, jotka sosiaalistavat uudet jäsenensä tapoihinsa.




4 neuvoa, joilla syntyy tuloksekas opintosuunnitelma


- Tavoitteet ovat tarkasti määriteltyjä: lukuvuoden tavoitteet on pilkottu kuukausi- ja viikkotavoitteiksi.
- Tavoitteet ovat mitattavia: luku-urakan edistyminen on seurattavissa, ja opintopisteet karttuvat.
- Tavoitteet ovat realistisia: mitä 40 tunnin työviikossa ehtii? Moni opiskelija yllättyy havaitessaan, että vaativan vieraskielisen tekstin lukemisessa jo seitsemän sivun tuntivauhti on kunnianhimoinen tavoite.
- Tavoitteet ovat aikaan sidottuja: vanha kunnon lukujärjestys on hyvä apu. Siihen voi aikatauluttaa niin tenttiin lukemiset, harjoitustyöt kuin esseiden kirjoittamiset. Ajankäyttöä kannattaa välillä myös kiintiöidä, varata esimerkiksi esseen kirjoittamiseen neljä tuntia ja tehdä se, mitä siinä ajassa pystyy.




Vapaus voi eksyttää







Annamari Heikkilä




Tekniikat parannettavissa

Kovinta yliopisto-opiskelu on niille, joiden motivaatio on alun alkaenkin hutera.

- Tämä opintoihinsa sitoutumattomien ryhmä hakeutuu yliopistoon, koska isä tai äiti niin haluaa. Tai he ovat ulkolukuvälkkyjä, jotka pääsevät hikoilematta sisään. Tällaiset hakijat toivovat  suorittavansa vain "jonkin tutkinnon", Lonka kuvaa.

Motivaatio-ongelmia aiheuttavat usein myös heikot opiskelu- ja ajankäyttötaidot. Heikkilän mukaan jopa graduahdistuksen taustalta löytyy usein puutteellinen akateeminen luku- ja kirjoitustaito.

Pyyhettä ei kuitenkaan kannata heti heittää kehään, sillä taitoja voi aina kehittää.

Akateemisiin opiskeluongelmiin on muutamissa tiedekunnissa jo saatavissa apua erityiseltä opintopsykologilta, joka kartoittaa opiskelijan tilanteen ja räätälöi yksilöllisen tukiohjelman. Palvelu on osoittautunut niin tarpeelliseksi, että Heikkilä toivoo sen leviävän pikaisesti joka kampukselle.



Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Lisää hyviä vinkkejä
www.peda.net/veraja/ranua/opo/optuki/tekniikat
http://www.oppiminen.utu.fi/
www.yths.fi/netcomm/default.asp?path=2527

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti