Kuvitus: Jussi Jääskeläinen
Kuvitus: Jussi Jääskeläinen

Riittääkö yksi sydänystävä, vai onko paras hankkia kavereita joka puolelta?

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2013

Teksti: Mikko Puttonen

Ei jaksa lähteä lenkille eikä juosta pallon perässä. Uuvuttaa ajatuskin salilla rehkimisestä. Sanoiko joku spinning? Ei kiitos, naurettavaa trendipuuskutusta.”

Siinä vaahtoaa epäurheilullinen ihminen, joka sanoo jyrkän ein liikunnalle. Silti hän kantaa huolta terveydestään. Hän on kuullut, että sosiaalista elämää viettävät ihmiset voivat paremmin. Hikoilun sijasta hän haluaa jutella kavereiden kanssa, kiehnätä kumppanin kyljessä ja käydä lukupiirissä. Sosiaaliset suhteet muodostavat hänen terveet elämäntapansa.

Korvaako kaveri liikunnan?

Elintärkeä kysymys kuuluu, kuinka suuri annos sosiaalisuutta tarvitaan. Miten paljon pitää helliä kumppania ja juoruta ystävien kanssa, jotta saa samat terveysvaikutukset kuin jos juoksisi kolme kertaa viikossa lenkin?

Sosiaalisuutta on hankala analysoida ja tuotteistaa käteviin annoksiin, joita lääkäri ja terveysvalistaja voisi suositella. – Ei oikein voi sanoa, että kolme hauskaa keskustelua viikossa alentaa verenpainetta niin ja niin paljon, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Marko Elovainio.

Se kuitenkin on varmaa, että seura tekee hyvää niin mielelle kuin ruumiille. Ei edes tarvitse olla mitenkään yltiösosiaalinen saadakseen toisen ihmisen kohtaamisesta terveyshyödyt irti. Vähällä pärjää, kun on laatua.

– Epidemiologinen tutkimus tukee vahvasti sitä, että yksi merkityksellinen ihmissuhde riittää. Jos ei ole ketään, jonka mielestä elämäsi on merkityksellinen ja jonka kanssa voit jakaa lähimmät asiat ja tunteet, silloin olet heikoilla, Elovainio sanoo.

Yksi ihminen tekee ihmeitä. Robinson Crusoella se oli Perjantai, toisilla se voi olla puoliso, kolmansilla sydänystävä, jota tapaa tarpeeksi tiuhaan.

Paha olla ilman ketään

Lapset eivät ilmeisesti aivan riitä aikuiselle täysipainoiseksi ihmissuhteeksi. Tähän viittaavat Kaisla Joutsenniemen kansanterveystieteen väitöstutkimuksen havainnot asumismuodon merkityksestä ruumiin ja mielen terveydelle. Avioliitossa asuviin verrattuna muiden kuin kumppanin kanssa asuvien kuolleisuus oli suurempaa ja heillä oli myös enemmän mielenterveysongelmia. Monet tähän ryhmään kuuluvat asuvat lastensa kanssa.

Eniten ongelmia kasautuu kuitenkin niille, jotka asuvat aivan yksin. Varsinkin kumppanitta eläviltä keski-ikäisiltä miehiltä kunto menee tavallista helpommin retuperälle. Puolison kanssa tulisi syödyksi enemmän vihanneksia ja juoduksi vähemmän, ja kun työstressi pakottaa päätä, ymmärtäväinen kuuntelija kotona huojentaa.

Vihkikaavalla onneen

Sosiaalisuuden terveysvaikutuksia setvineiden tutkimusten viesti on musiikkia perinteisten perhearvojen vaalijoiden korville: avioliitto pitää terveempänä ja tyytyväisempänä. Tutkimus tutkimuksen jälkeen toistaa tuota sovinnaista sanomaa.

Havaintoa eivät horjuta edes nuoret aikuiset. Luulisi, ettei siinä iässä muodollinen avioliitto ole tavoitelluin vaihtoehto, vaan mieluummin seurustellaan vapaammin. Parin vuoden takainen tutkimus kuitenkin osoitti, että ainakin hollantilaisista tyytyväisimmät pari-kolmekymppiset ovat naimisissa. Avoliitto tai vakituinen seurustelu ei tee yhtä onnelliseksi, mutta näissäkin suhteissa elellään tyytyväisempinä kuin sinkkuna.

Avoliitossakin kumppanukset saavat yhteistalouden ja läheisyyden edut. Naimisissa suhteeseen sitoutumisen aste on kuitenkin keskimäärin suurempi, mikä saattaa selittää sen, miksi avioliitto erottuu edukseen. Aviopuolisot voivat myös nauttia siitä ylellisyydestä, että he noudattavat yhteiskunnan ihannekuvaa parisuhteesta.

Käy myös kerhossa

Suurin hyvinvointikuilu repeytyy niiden välille, joilla ei ole ketään, ja niiden, joilla on ainakin yksi tärkeä ihmissuhde. Varsinkin Suomessa yhden suhteen merkitys korostuu.

– Voi olla että me suomalaiset olemme sellaisia, että ydinperhe riittää, Elovainio sanoo.

Useiden tutkimusten mukaan sosiaalisuuden edut kuitenkin kasvavat myös sitä mukaa kuin verkostot laajenevat, joskin vähemmän dramaattisesti. Mitä moninaisempiin suhteisiin ihminen kutoutuu, sitä pidempään hän elää.

Toisin sanoen hyvässäkään avioliitossa ei kannata laiminlyödä sukulaisia, ystäviä, naapureita, pelikavereita, kuorokavereita eikä šakkikerholaisia. Jokaisesta heistä saa himpun verran lisää terveyttä sen lisäksi, että heitä tapaa mielikseen.

Lisäksi heidän kanssaan kannattaa liikkua. – En usko, että liikkumattomuuden haitat voisi korvata sillä, että on kovasti sosiaalinen. Liikunnan vaihtoehto ei ole, että ryyppää kaveriporukassa. Kannattaisi mieluummin käydä futisjengissä tapaamassa kavereita, professori Elovainio sanoo.

Liikuntaa harrastavat ihmiset ovat yleensä myös sosiaalisesti vireitä. 

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.