Zheng Hen todellista ulkonäköä ei tiedetä, mutta hänet mainittiin rotevaksi ja pitkäksi. Tämä patsas seisoo Quanzhoun merimuseossa. Kuva: Jonjanego / Wikimedia Commons
Zheng Hen todellista ulkonäköä ei tiedetä, mutta hänet mainittiin rotevaksi ja pitkäksi. Tämä patsas seisoo Quanzhoun merimuseossa. Kuva: Jonjanego / Wikimedia Commons

Yksi maailmanhistorian kutkuttavimmista "entä jos" -vaiheista osui 1400-luvun alkuun, jolloin Kiinan suurin löytöretkeilijä amiraali Zheng He kolusi satametrisillä džonkeillaan Läntistä valtamerta. Kiinasta olisi voinut tulla merivalta ennen Euroopan maita, mutta Pekingissä tuuli kääntyi.

Kuka ihmeen Zheng He? Näin voi kysellä länsimaalainen, jolle suuri löytöretki tuo ehkä mieleen Intiaan lännen kautta 1492 yrittäneen Kristoffer Kolumbuksen tai maailmanympäripurjehdukselle 1519 lähteneen Fernão Magalhãesin.

Kovaa vauhtia maailman talousjättiläiseksi muodostuva Kiina kuitenkin muistaa yli puolen vuosituhannen takaisen sankarinsa. Amiraali Zheng He (13711433) seikkaili merillä lähes sata vuotta ennen Kolumbusta ja Magalhãesia ja ulotti matkansa Kiinasta eli Keskustan valtakunnasta ainakin Itä-Afrikan rannikoille saakka.

Zheng Hen johtama laivasto teki seitsemän purjehdusta, joista ensimmäisen lähdöstä tuli 11. heinäkuuta 2005 kuluneeksi tasan 600 vuotta.

Viime vuoden kesällä Kiina juhlikin näyttävästi amiraaliaan, ja kansallismuseossa Beijingin Taivaallisen rauhan aukiolla yksi näyttelyteemoista omistettiin hänen matkoilleen. Näyttelyssä korostettiin Kiinan ei-kolonialistista menneisyyttä painottamalla, että Zheng Hen matkoilla kehitettiin ystävällisiä suhteita Aasian ja Afrikan kansojen välillä.

Mutta kuka oli tämä seikkailija, joka oli tekemässä Kiinasta löytöretkien edelläkävijämaata? Entä miksi Kiina lopulta luopui merten valloituksista ja eristäytyi muusta maailmasta? Zheng Hen matkathan osoittavat, etteivät suuret löytöretket olleet vain eurooppalaisten heiniä vaan myös Kiinalla olisi ollut niihin erinomaiset valmiudet.

Kohukirjaa ja -karttaa syytä epäillä

Löytöretki-Kiinan etsikkoajan pohdinta sai viime vuonna jonkin verran julkisuutta meilläkin, kun julkaistiin suomennos eläkkeellä olevan brittiupseerin Gavin Menziesin teoksesta 1421: kun Kiina löysi maailman (Genimap 2005, suom. Riikka Nurminen). Siinä Menzies esittää kiistanalaisen väitteen, jonka mukaan Kiina tunsi Amerikan jo ennen Kolumbusta.

Lisäksi Kiinassa julkistettiin tämän vuoden tammikuussa kopio sikäläisestä vuoden 1418 maailmankartasta, johon varhaisesta päiväyksestä huolimatta oli piirretty yksityiskohtaisesti muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Kartan omistaja Liu Gang uskoo kartan todistavan, että Zheng Hen purjehdukset ulottuivat paljon uskottua pidemmälle.

Asiantuntijat kuitenkin pitävät Liun karttaa väärennöksenä, jonka tyyli viittaa kopioon 1600-luvun ranskalaiskartasta.

Jos Menzies ja Liu olisivat oikeassa, löytöretkien historia pitäisi kirjoittaa uudelleen. Tarvittava todistusaineisto kuitenkin puuttuu, ja siksi historioitsijat niin idässä kuin lännessä suhtautuvat epäillen tällaisiin spekulaatioihin.

Jäänee pysyvästi arvoitukseksi, mihin asti Zheng Hen matkat kaikkein pisimmillään ulottuivat. Keskustan valtakunnan merenkulkua koskevat arkistot nimittäin suurelta osin tuhottiin pian amiraalin matkojen jälkeen.

Onneksi joitakin dokumentteja on sentään säästynyt tuoltakin ajalta. Tapahtumien rekonstruoimisessa auttavat erityisesti Hen mukana matkustaneen historioitsija Ma Huanin muistiinpanot.

Kastraatti sai uuden nimen keisarilta

Säilyneiden lähteiden mukaan Zheng He syntyi vuonna 1371 muslimiperheeseen Kunyangin kaupungissa Yunnanin maakunnassa Etelä-Kiinassa. Hän sai alun perin nimekseen Ma He, jossa Ma tarkoittaa kiinalaisittain Muhammedia. Nuori Ma He epäilemättä kuuli tarinoita kaukaisista maista isältään ja isoisältään, jotka olivat tehneet pyhiinvaellusmatkan Mekkaan.

Noina aikoina Keskustan valtakuntaa ravistelivat levottomuudet, jotka seurasivat mongolien perustaman Yuan-dynastian kukistumisesta. Ming-dynastian myötä valta palautui han-kiinalaisten käsiin. Tämä merkitsi vainoa ja surmatöitä kapinallisessa Yunnanin maakunnassa, joka kuului Yuan-dynastian viimeisiin tukialueisiin.

Vuonna 1381 Ma Hen ollessa vasta kymmenvuotias hänen isänsä kuoli tai tapettiin. Tuhansien muiden poikalasten tavoin Ma He vangittiin ja ikivanhan tavan mukaisesti kastroitiin.

Ma Hen onni alkoi kääntyä paremmaksi, kun hän kolme vuotta myöhemmin pääsi eunukkina keisarilliseen hoviin prinssi Zhu Din palvelijaksi.

Maassa kiisteltiin vallanperimyksestä, ja konflikti kärjistyi sisällissodaksi vuosiksi 13981402. Tuona aikana Ma He palveli ansioituneesti Zhu Din sotilaskomentajana. Kun Zhu Di sitten sai syrjäytetyksi veljenpoikansa Zhu Yunwenin ja nousi valtaistuimelle heinäkuussa 1402, hän halusi palkita uskollisen eunukkinsa. Perimätiedon mukaan Zhu Di antoi tälle sukunimeksi Zheng muistona hevosensa kuolemasta Beijingin ulkopuolella sijaitsevan Zhenglunba-palatsin edessä.

Kunnianimi oli vasta alkua. Suuret tehtävät odottivat Zheng Hetä.

Ensimmäisenä eunukkina amiraaliksi

Tähän mennessä Zheng Hestä oli kasvanut 31-vuotias vahvarakenteinen jättiläinen, jonka kerrotaan olleen peräti kaksimetrinen. Nuoresta iästään huolimatta hän tiesi paljon sodankäynnistä, ja sisällissodan aikana hän oli saanut runsaasti taistelukokemusta. Toisin kuin useimmat muut eunukit Zheng He oli myös lukutaitoinen: hänen sanotaan lukeneen muun muassa filosofien Kungfutsen ja Menciuksen teoksia.

Kaikki nämä taidot olivat tarpeen, kun keisari Zhu Di nimitti Zheng Hen suuren laivaston amiraaliksi. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta Kiinan historiassa, kun eunukki pääsi näin korkeaan virka-asemaan.

Taustalla oli keisarin halu levittää Kiinan vaikutusvaltaa ja kulttuuria ympäri maailmaa. Merillä "aarrelaivasto" edusti vastaavaa Keskustan valtakunnan loistoa kuin sitä maalla symboloivat pääkaupungin siirtäminen Nanjingista Beijingiin vuonna 1403 ja Kielletyn kaupungin rakentaminen vuosina 14061420.

Toinen motiivi laivaston perustamiseen saattoi olla se, että keisarin syrjäytetyn veljenpojan huhuttiin olevan yhä elossa. Hänen uumoiltiin paenneen laivalla Läntiselle valtamerelle, kuten Intian valtamerta nimitettiin.

Zheng He suuntaa Läntiselle valtamerelle

Historioitsijoiden vallitsevan käsityksen mukaan Zheng Hen aarrelaivat (baochuan) tekivät vuosina 14051433 kaikkiaan seitsemän matkaa Läntiselle valtamerelle. Tämä kiinalainen armada ehti käydä kaikkiaan 36 maassa idän Borneosta lännen Zanzibariin.

Kooltaan Zheng Hen laivat olivat omaa luokkaansa: suurimmat yhdeksänmastoisia, jopa 120 metriä pitkiä ja 50 metriä leveitä jättiläisiä. Esimerkiksi Kolumbuksen alukset olivat vain noin 26-metrisiä. Zheng Hen džonkkeja suurempia aluksia ei nähty ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Kiinalaisten löytöretket olivat hieman erisävyisiä kuin eurooppalaisten. Esimerkiksi portugalilaisia kiinnostivat lähinnä taloudellisen voiton tavoittelu, halu löytää meritie Intiaan ohi islamilaisen maailman ja uskonkiihkoinen kristinuskoon käännyttäminen.

Kiinalaiset merenkulkijat painottivat enemmän kulttuuriyhteyksien luomista, tutkimusmatkailua ja diplomatiaa, mutta toki kauppaakin käytiin. Zheng Hen laivueisiin kuului parhaimmillaan lähes 30 000 merimiehen ja sotilaan lisäksi hevoslaivoja, joissa kuljetettiin hevosten lisäksi kiinalaista silkkiä, keramiikkaa ja kuparikolikoita. Näitä vaihdettiin muun muassa trooppisiin mausteisiin, jalokiviin, eläimiin, tekstiileihin ja suitsukkeen raaka-aineeseen aaloepuuhun.

Zheng Hen mukana kulki myös oppineita henkilöitä, kuten lääkäreitä, arabian kielen taitajia ja kirjanpitäjiä sekä historioitsija Ma Huan.

Päällikkö ruotuun, merirosvot kuriin

Matkoilla oli dramaattiset vaiheensa. Esimerkiksi Ceylonin eli nykyisen Sri Lankan saarella Zheng He ajautui puolueettomana mukaan pohjoisen tamilien ja eteläosan singalien väliseen sotaan. Kiinalaiset vangitsivat paikallisen päällikön Alakeswaran ja kuljettivat hänet väkipakolla Keskustan valtakuntaan, koska hän ei ollut suostunut osoittamaan kunnioitusta Kiinan keisarille.

Merellä käydyistä yhteenotoista vakavin sattui Malakansalmen luona vuonna 1407, kun kiinalaista merirosvopäällikköä Chen Zuyitä vastaan syntyi raivoisa taistelu. Zheng Hen joukot voittivat rosvolaivaston ja surmasivat sen 5 000 miestä.

Yleisesti amiraali oli kuitenkin enemmän rauhan kuin sodan mies. Hän myös kunnioitti vieraita tapoja ja uskontoja.

Kiinan suuren merenkulkijan taival päättyi 62-vuotiaana. Zheng He kuoli kesällä 1433 seitsemännen matkansa aikana paluumatkalla Calicutista Kiinaan. Luultavasti hänet haudattiin mereen.

Miksi löytöretket lopetettiin?

Huimasta urastaan huolimatta amiraali Zheng He on löytöretkeilijänä jäänyt eurooppalaisten kollegojensa varjoon. Näiden aloittama prosessi teki aikanaan myös Kii¬nasta länsivaltojen puolittaisen siirtomaan.

Miksi ihmeessä Kiina jätti merten valloituksen ja luopui orastavasta asemastaan johtavana merivaltana?

Kiina on luonnostaan kehittynyt mannermaavallaksi siksi, että enemmistö laajan valtakunnan väestöstä on asunut kaukana rannikkoseuduista. Tämä ei kuitenkaan ole koko selitys.

Yksi syy oli sisäpoliittinen. Kungfutselaiset virkamiehet suhtautuivat epäluuloisesti ja halveksuvasti ympäröivän maailman kanssa käytyyn kauppaan, koska se heidän mielestään johti valtakunnassa ylenpalttisiin ja turhiin menoihin. Lisäksi ulkomaankauppa vahvisti virkamiesten kanssa vallasta kamppailevia eunukkeja. Lopulta virkamiehistö sai eunukeista pysyvän yliotteen.

Halua kaupankäyntiin Läntisellä merellä vähensi osaltaan keisari Zhu Din aikana uusittu ja laajennettu Kiinan lähes 1 800 kilometrin kanavaverkko. Merikelpoisten džonkkien sijasta rakennettiin yhä enemmän litteäpohjaisia kanavaproomuja.

Kontakteja ulkomaihin pidettiin myös heikkouden osoituksina: jos Kiina tarvitsi jotain muualta, se ei ollut omavarainen.

Lisäksi eristäytymiseen kannusti se, että edeltäjiensä tavoin Ming-dynastia (13681644) joutui varautumaan uhkaan pohjoisesta. Edes 1300-luvulla aloitettu Kiinan muurin laajennus ei estänyt mongolien ja muiden nomadikansojen hyökkäyksiä. Siksi Kiinan johdon ulkopoliitinen huomio pysyi mantereen suunnassa.

Valtamerilaivat kiellettiin

Kiinan merimahti alkoi huveta 1450-luvun jälkeen. Merenkulku ei tyrehtynyt aivan äkisti, mutta asenneilmasto kävi sille epäsuotuisaksi.

Vuonna 1500 oli tultu jo niin pitkälle, että Keskustan valtakunnassa uhattiin kuolemanrangaistuksella sellaisten džonkkien rakentamisesta, joissa oli enemmän kuin kaksi mastoa. Vähän myöhemmin rannikkoalueiden viranomaiset määrättiin pidättämään kaikki monimastoisilla laivoilla liikkuvat purjehtijat ja tuhoamaan heidän aluksensa.

Tiukentunut politiikka johti siihen, että osa Zheng Hen entisestä miehistöstä muutti perheineen ulkomaille paremman elämän toivossa. Heitä siirtyi muun muassa Indonesiaan, Filippiineille ja muualle Kaakkois-Aasiaan, missä kiinalaisen diasporan jälkeläisiä elää edelleen.

Muuhun maailmaan epäilevästi suhtautuva politiikka jatkui myös keisariajan viimeisellä kaudella, Qing-dynastian (16441911) aikana.

Kaukopurjehdusten virallisesta epäsuosiosta huolimatta amiraali Zheng Hestä muodostui kiinalaisessa kirjallisuudessa kulttihahmo jo 1500-luvun lopulla. Hänet on kuvattu esikuvallisen hyveellisenä komentajana, joka aina lopulta voittaa kohtaamansa vaikeudet. Todennäköisesti sankarihahmo auttoi kiinalaisia pönkittämään itsetuntoaan aikana, jolloin Keskustan valtakunnan loistavin suuruus alkoi olla takana.

Zheng Hen jälkiä Itä-Afrikassa asti

Zheng Hen perintö näkyy yhä niissä maissa, joihin hän purjehti. Malesiassa asuva kiinalaisvähemmistö kokoontuu aika ajoin kiinalaisille hautausmaille kunnioittamaan esi-isiään, ja yhtenä pyhäkkönä toimii Malakan kaupungissa oleva temppeli, joka vuonna 1795 rakennettiin amiraalin muistoksi.

Kiinnostava esimerkki löytyy myös Siyun kylästä Keniasta, missä elää nuori nainen nimeltään Mwamaka Sharifu. Kiinalaiset viranomaiset kutsuivat hänet vuonna 2005 Zheng Hen muistojuhlaan, sillä Sharifua pidetään 1400-luvulla Itä-Afrikkaan rantautuneiden kiinalaisten merenkävijöiden jälkeläisenä.

Kaiken kukkuraksi Lamun saarilta Kenian rannikolta on äskettäin arkeologisissa kaivauksissa löydetty kiinalaista esineistöä, jonka asiantuntijat uskovat tulleen Zheng Hen laivaston mukana. Erityisen vakuuttavina merkkeinä pidetään esiin kaivettuja hautapaikkoja, jotka muistuttavat klassisia Ming-hautoja puolikuun muotoisine kupoleineen ja terassimaisine sisäänkäynteineen.

Alex Aissaoui on valtiotieteiden maisteri ja toimii jatko-opiskelijana Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Artikkelin tiedot perustuvat pääosin yhdysvaltalaisen toimittajan ja Kiina-tutkijan Louise Levathesin teokseen When China ruled the seas (Oxford University Press 1994) ja englantilaisen Kiinan-tutkijan Joseph Needhamin teokseen Science and civilisation in China, vol. 4. part III: Civil engineering and nautics (Cambridge University Press 1970). Kumpikin nojaa 1300-luvun loppupuoliskolla alkaneen Ming-kauden kirjallisiin lähteisiin ja Ma Huanin kirjoituksiin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2006

Seitsemän suurta laivamatkaa

1.  14051407
Höykytetään merirosvoja

11. heinäkuuta 1405 Zheng Hen komentamat 317 laivaa lipuvat Nanjingin kaupungista kohti Annamia, nykyistä Vietnamia. Aluksista ehkä 62 on 120 metriä pitkiä ja 50 metriä leveitä ”aarrelaivoja”.

Annamista jatketaan matkaa Jaavan ja Malakan kautta Ceyloniin ja Lounais-Intian rannikolle Calicutiin, joka nykyisin on Kozhikode. Intiassa käydään kauppaa joitakin kuukausia.

Paluumatkalla Sumatralla Zheng joutuu taisteluun merirosvojen kanssa. Useita kuukausia kestäneen takaa-ajon jälkeen merirosvopäällikkö Chen Zuyi saadaan lopulta vangituksi ja viedään Nanjingiin teloitettavaksi.

2.  14071409
Kuljetetaan lähettiläät takaisin kotiin
Keisari Zhu Di määrää vieraiden maiden lähettiläät palautettaviksi kotisatamiinsa. Zheng He ei osallistu tähän matkaan vaan pysyy Kiinassa. Hän raportoi keisarille tämän vallasta syrjäyttämän veljenpojan Zhu Yunwenin mahdollisesta olinpaikasta ja valvoo Tianfei-temppelin kunnostustöitä Nanjingissa.

3.  14091411
Vangitaan niskuroiva päällikkö

Laivasto käsittää 48 laivaa ja noin 30 000 miestä. Kulkureitti on sama kuin ensimmäisellä matkalla.

Paluumatkalla ceylonilainen paikallishallitsija Alakeswara ei osoita riittävää kunnioitusta keisarille, joten hänet vangitaan ja viedään Nanjingiin keisarin eteen. Alakeswara kuitenkin vapautetaan ja palautetaan kotiseudulleen, kun hän on pyytänyt keisarilta anteeksi.

Ming-hoviin alkaa tulla joukoittain lahjoja tarjoavia lähettiläitä maista, joissa aarrelaivasto on vieraillut.

4.  14131415
Tuodaan keisarille kirahvi

63 laivaa ja 28 650 miestä lähtee neljännelle matkalle kohti Läntistä valtamerta. Uusina kohteina ovat muun muassa Malediivit, mistä kiinalaiset ostavat ambraa ja posliinikotiloita, sekä erityisesti Persianlahdella sijaitseva Hormuzin vauras kauppakaupunki.

Mukana on nyt ensimmäistä kertaa 25-vuotias arabian kielen taitoinen Ma Huan, josta tulee tutkimusmatkojen pääkronikoitsija.

Mahdollisesti Hormuzissa amiraali Zheng tapaa Mogadishun, Malindin ja muiden Itä-Afrikan kaupunkivaltioiden kauppiaita, jotka hän suostuttelee mukaansa Keskustan valtakuntaan.

Zheng Hen alainen Yang Ming tuo Bengaliin eli nykyiseen Bangladeshiin suuntautuneelta matkaltaan Kiinan keisarille lahjaksi kirahvin. Sitä pidetään Ming-hovissa hyvyyden symbolina, koska se ei syö lihaa ja välttää astumasta minkään elävän olennon päälle.

5.  14171419
Purjehditaan ensi kertaa Itä-Afrikkaan

28.12.1416 Zheng saa keisarilta määräyksen saattaa kaikki 19 maasta tulleet vieraat takaisin omiin valtioihinsa.

Matkaan päästään vihdoin kesällä 1417, ja vierailukohteina ovat muun muassa Champan kuningaskunta nykyisessä Vietnamissa, Jaava, Sumatra, Ceylon, Calicut ja Malediivit.

Persianlahdella aarrelaivasto jatkaa Hormuzista Jemenin Adeniin, missä kiinalaiset käyvät kauppaa. He vaihtavat mukanaan tuomansa kullan, hopean, santelipuun ja pippurin opaalinhohtoisiin jalokiviin, helmiin, koralleihin, pihkaan ja ruusuveteen. Lisäksi he saavat paikalliselta sulttaanilta lahjaksi leopardeja, leijonia, seeproja, strutseja ja kirahvin sekä kultaisen, jalokivin koristellun vyön.

Tämän jälkeen laivasto suuntaa ensimmäistä kertaa Afrikan itärannikolle palauttaakseen Mogadishusta ja nykyisen Kenian Malindista tulleet lähettiläät kotimaihinsa.

Zheng He palaa 15. heinäkuuta 1419 takaisin Keskustan valtakuntaan, missä keisari palkitsee anteliaasti aarrelaivaston upseerit ja ottaa vastaan uudet ulkomaiset lähettiläät.

6.  14211422
Kärsitään kuumuudesta Mogadishussa

Keväällä 1421 keisari Zhu Di määrää ulkomaiset vieraat palautettaviksi kotiseuduilleen Kaakkois-Aasiaan, Persianlahdelle, Intiaan ja Afrikkaan.
Amiraali Zheng lähtee matkaan mutta palaa Kiinaan jo saman vuoden syksyllä Sumatralta.

Pääosa aarrelaivastosta jatkaa kohti Adenia ja Itä-Afrikkaa. Fei Xin, yksi Zheng Hen upseereista, kuvaa Mogadishua sietämättömän kuumaksi paikaksi, missä maa on kuivaa ja viljelykelvotonta.

7.  14311433
Vaihdetaan silkkiä lääkkeisiin Arabiassa

Keisari Zhu Din kuoltua 1424 hänen seuraajakseen on vuonna 1426 noussut Zhu Zhanji. Kesällä 1430 hän määrää Zheng Hen valmistautumaan uuteen tutkimusmatkaan. Taustalla on hallitsijan huoli Keskustan valtakunnan arvovallan laskusta sekä pyrkimys palauttaa rauhanomaiset suhteet Siamin eli nykyisen Thaimaan ja Malakan välille.

Viimeinen suuri matka Läntiselle valtamerelle alkaa tammikuussa 1431 kohteinaan vanhat tutut paikat: Champa, Jaava, Sumatra, Malaka, Ceylon ja viimein Calicut, minne saavutaan joulukuussa 1432.

Calicutissa aarrelaivasto jakaantuu pienempiin laivueisiin, joista osa suunnistaa eunukki Han Baon johdolla Hormuziin ja muihin arabien kaupunkivaltioihin aina Itä-Afrikan Malindia myöten.

Jeddassa nykyisessä Saudi-Arabiassa aarrelaivaston silkki- ja posliinituotteita vaihdetaan muun muassa aaloepuuhun, mirhaan, ambrapuun balsamiin ja muihin arabien lääkeaineisiin.

Heinäkuussa 1433 laivasto palaa kotiin. Tällä välin Zheng He on huonon terveytensä vuoksi jäänyt Calicutiin, mistä suuntautuneella paluumatkalla hän kuolee 62-vuotiaana kesällä 1433.

 

Suurmiehen tarina värittyy aina

Historian merkkihenkilöiden elämäntarinoissa faktat ja fiktio kietoutuvat toisiinsa. Länsimaissa tämä on tuttu ilmiö vaikkapa Aleksanteri Suuren kohdalla, ja idässä sama pätee Zheng Hehen.

On mahdotonta esimerkiksi tietää varmasti, oliko kiinalaisamiraali todella kaksimetrinen tai mitä Ceylonilla sattuneessa konfliktissa tarkkaan ottaen tapahtui.

Tutkijoiden työ on hankalaa, koska suuri osa Ming-kauden arkistoista tuhottiin ja koska Zheng Hen mukana ollut historioitsija Ma Huan lähes varmasti liioitteli joitakin matkojen yksityiskohtia. Ma Huanin teksti on kuitenkin merkittävin kirjallinen tietolähde näistä purjehduksista.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.