Nykytutkimuksen valossa jokaisella meistä on oma, geeniemme säätelemä vaihteluväli, jossa onnellisuutemme heilahtelee, tapahtui meille melkein mitä tahansa.


Joutuvatko muut kuin syntymäonnelliset siis rypemään synkkyydessä hamaan hautaan? Eivät, vastaa positiivisen psykologian pioneeri, Pennsylvanian yliopiston psykologian professori Martin E. Seligman. Hänen mukaansa ihminen voi lisätä onnellisuuttaan – vieläpä pysyvästi. Eli kukin voi elää ainakin oman onnellisuusmarginaalinsa ylätasanteella.


Oikoteitä onneen ei kuitenkaan ole. Seligmanin mukaan se, että sotkemme pelkän mielihyvän ja nautinnon, on aidon onnellisuuden este. Mielihyvä on nopeasti hälvenevä myönteinen tunne. Sen sijaan omien vahvuuksien ja hyveiden löytämisestä ja hyödyntämisestä syntyvä nautinto kestää pitkään ja kartuttaa ”psykologista pääomaamme”.


”Tie johtaa ilon ja nautinnon niityille, vahvuuden ja hyveen ylängölle ja vihdoin kestävän täyttymyksen huipulle: antaa elämälle merkityksen ja päämäärän”, Seligman maalailee.


Sitaatista huolimatta teos ei pahemmin pursua siirappia; siihen voivat kyllä tarttua nekin, jotka saavat näppylöitä myönteisen ajattelun oppaista. Kirjan väitteet ja esimerkit nojaavat tutkimuksiin, jotka on ilahduttavan huolellisesti luetteloitu.


Samalla kun Seligman yrittää sytyttää tuikkuja mielen kaamokseen, hän tulee tarjoilleeksi myös pikakertauksen Yhdysvaltain psykologiatieteen historiasta.


KIRSI HEIKKINEN
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Art House 2008
376 s
9789518844467