Nykytutkimuksen valossa jokaisella meistä on oma, geeniemme säätelemä vaihteluväli, jossa onnellisuutemme heilahtelee, tapahtui meille melkein mitä tahansa.


Joutuvatko muut kuin syntymäonnelliset siis rypemään synkkyydessä hamaan hautaan? Eivät, vastaa positiivisen psykologian pioneeri, Pennsylvanian yliopiston psykologian professori Martin E. Seligman. Hänen mukaansa ihminen voi lisätä onnellisuuttaan – vieläpä pysyvästi. Eli kukin voi elää ainakin oman onnellisuusmarginaalinsa ylätasanteella.


Oikoteitä onneen ei kuitenkaan ole. Seligmanin mukaan se, että sotkemme pelkän mielihyvän ja nautinnon, on aidon onnellisuuden este. Mielihyvä on nopeasti hälvenevä myönteinen tunne. Sen sijaan omien vahvuuksien ja hyveiden löytämisestä ja hyödyntämisestä syntyvä nautinto kestää pitkään ja kartuttaa ”psykologista pääomaamme”.


”Tie johtaa ilon ja nautinnon niityille, vahvuuden ja hyveen ylängölle ja vihdoin kestävän täyttymyksen huipulle: antaa elämälle merkityksen ja päämäärän”, Seligman maalailee.


Sitaatista huolimatta teos ei pahemmin pursua siirappia; siihen voivat kyllä tarttua nekin, jotka saavat näppylöitä myönteisen ajattelun oppaista. Kirjan väitteet ja esimerkit nojaavat tutkimuksiin, jotka on ilahduttavan huolellisesti luetteloitu.


Samalla kun Seligman yrittää sytyttää tuikkuja mielen kaamokseen, hän tulee tarjoilleeksi myös pikakertauksen Yhdysvaltain psykologiatieteen historiasta.


KIRSI HEIKKINEN
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Art House 2008
376 s
9789518844467

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.