”Tämä kirja kertoo aivoiksi kutsutusta kosteasta massasta rypistynyttä solukudosta sekä siitä, miksi tämä elin on vastuussa kaikesta – niin todellisesta rakkaudesta kuin siitä, että yleensä nousemme ylös sängystä aamuisin.”

Kirjailija, ohjelmoija Matthew MacDonaldin ja seitsenhenkisen tekijätiimin aikaansaannos on letkeälukuinen johdatus siihen, miten aivot tekevät meistä meidät. Kirja esittelee järjen ja tunteet sekä tutkailee persoonallisuuden kehitystä. Se neuvoo, miten aivoja pitäisi ruokkia ja harjoittaa sekä tarjoilee konsteja muistijälkien tukevoittamiseksi.

Teksti puntaroi myös unen merkitystä ja kuvailee aivojen automaattisista oletuksista aiheutuvia virheitä, kuten optisia harhoja ja vääriä päätelmiä.

Selkeästi jäsennelty, viihteelliseksi viritetty teos vetää mutkia suoriksi eikä paneudu neurotieteen hienouksiin, mutta sopii juuri siitä syystä erityisesti ensikertalaisen kurkistukseksi aivoihin.

KIRSI HEIKKINEN
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiedelehden vakituinen avustaja.

WSOYPro 2009
278 s
9789510355350

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.