Helsingin yliopistollisen keskussairaalan neurologian klinikan erikoislääkärin Seppo Soinilan teos on päivitetty versio viisi vuotta sitten ilmestyneestä Ajattele aivojasi -kirjasta.

Soinila kertoo, miten aivot toimivat, sairastuvat ja pysyvät terveenä. Hän esittelee neurologin työtä ja aivotutkimuksia sekä selittää mielihyvän, stressin ja kivun syntyä.

Kirja kurkkaa historiaan, kuvaa neurotieteen kehitystä ja katsoo myös tulevaan. Se sisältää eettistäkin pohdintaa: ”Meidän kaikkien yhteisistä arvovalinnoista riippuu, koituuko neurotieteen edistys yhteiseksi hyvinvoinniksi ja kärsimysten lievitykseksi. Vai ruokkiiko se harhakuvaa siitä, että nuoruutta ja suorituskykyä palvova kulttuurimme voi yhä teknisemmillä ja tieteellisemmillä menetelmillä hallita paitsi varsinaisia sairauksia myös elämän epätoivottavina sivuvaikutuksina pidettyjä asioita – – ikääntymistä ulkonäön ja suorituskyvyn rapistumisineen sekä vanhuutta kulumavikoineen.”

Soinila osaa havainnollistaa: ”Aivokudoksesta saa hyvän käsityksen, jos kuvittelee täyttävänsä muovipussin löysällä kaurapuurolla kaurapuurolla”, ”Ohimolohko muodostaa karvalakin reunusta muistuttavan rakenteen aivojen sivuille” ja ”Kovakalvo on jäykkää sidekudosta ja sitkeydeltään sitä voisi verrata kangasnenäliinaan”.

Teos on erinomainen esimerkki siitä, miten tieto ei ole tippaakaan tylsää, jos osaa pukea asiansa sanoiksi. Aivofani uppoaa konstailemattomaan tekstiin kuin romaaniin.

KIRSI HEIKKINEN
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiedelehden vakituinen avustaja.

Duodecim 2009
422 s
9789516562691

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.