Normand Baillargeon (suom. Tapani Kilpeläinen)

Suojaa aivosi propagandalta

Divetymonoksidi on happaman sateen tärkein komponentti, ja se on osasyyllinen ilmaston lämpenemiseen. Se voi aiheuttaa vakavia palovammoja, ja se kiihdyttää monien metallien korroosiota ja ruostumista. Se voi myös tärvellä sähkölaitteita ja heikentää auton jarrujen tehoa. Sitä on jopa löydetty terminaalivaiheen syöpäpotilaista leikatuista kasvaimista.

Ja mikä pahinta, divetymonoksidi on saastuttanut jo laajoja alueita planeetallamme. Sitä on löydetty lähes kaikista puroista, järvistä ja vesisäiliöistämme. Divetymonoksidia on havaittu jopa Antarktiksen jäästä, ja tämän saasteen aiheuttamat aineelliset vahingot mitataan miljoonissa dollareissa.

Tästä kaikesta huolimatta divetymonoksidia käytetään monilla teollisuudenaloilla jäähdytteenä ja liuottimena, ydinvoimaloissa, polystyreenin valmistuksessa ja lukuisissa julmissa eläinkokeissa. Sitä esiintyy myös lisäaineena monissa elintarvikkeissa.

Tälle hirvitykselle on saatava loppu. Allekirjoittaisitko vetoomuksen divetymonoksidin kieltämiseksi?

Kyse on tietenkin vedestä, ja pila on vanha. Yhä uudestaan samaan halpaan kuitenkin menevät monet itseään valistuneina pitävät ihmiset. Divetymonoksidi on yksi skeptikko Norman Baillargeonin Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssin mainioista esimerkeistä.

Olemme kaikki jatkuvasti poliittisen propagandan, voittoa tavoittelevan markkinointiviestinnän ja lääketieteeksi pukeutuvan terveyshuuhaan kohteina. Olemme kuitenkin huonosti valmistautuneita tunnistamaan propagandaa ja erottamaan sitä todellisesta tiedosta. Baillargeonin kirja antaa apuvälineitä päättelyvirheiden, tyhjän retoriikan ja harhaanjohtavien tilastojen tunnistamiseen.

Suomessa lukio-opetus on korkealla tasolla. Olemme luonnontieteellisesti sivistynyt kansakunta ainakin eurobarometrien mukaan. Tieteen tulokset on tehty hyvin tunnetuiksi sekä  kouluopetuksessa että mediassa.

Sen sijaan kriittistä ajattelua, loogista päättelyä ja pätevien argumenttien erottamista epäpätevistä ei meillä opeteta oikein missään. Sen huomaa julkisesta keskustelusta, jota vaivaavat alkeelliset päättelyvirheet ja varsinkin kaikkeen tilastolliseen argumentaatioon liittyvä numerotaidottomuus.

Kriittiseen keskusteluun ja oikeastaan yleissivistykseenkin kuuluu kyky tunnistaa ja nimetä tyypillisimmät päättelyvirheet kehäpäätelmästä olkiukkoon, mutta pinnallisesti käytettynä tällaisista opeista voi olla jopa haittaa. Keskustelupalstoilla netissä näkee nykyään täysin perusteetonta vastapuolen argumenttien leimaamista ”olkiukkojen” kaatamiseksi.

Baillargeonin kirja sopisi hyvin käytettäväksi lukioissa. Asioita ehtii oppia koko aikuisiän, mutta ellei opi oikeaa älyllistä asennetta jo nuorena, myöhemmin karttuvasta tietopohjasta ei ole perustaksi itsenäiselle harkinnalle.

Marko Hamilo

niin & näin 2011
287 s
9789525503555

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.