Nassim Nicholas Taleb, suom. Kimmo Pietiläinen

Mikä ei tapa, vahvistaa.

Matemaatikko ja optiomeklari Nassim Nicholas Talebin edellinen teos Musta Joutsen käsitteli erittäin epätodennäköisiä mutta usein katastrofaalisia tapahtumia, joilla on kolme luonteenomaista piirrettä: tapahtuma ei ole ennustettava, sillä on valtava vaikutus, ja osaamme jälkikäteen kehitellä selityksen, jonka ansiosta tapahtuma vaikuttaa vähemmän satunnaiselta ja ennustettavammalta kuin se olikaan.

Uudessa kirjassaan Taleb kuvailee päinvastaisia, ”antihauraita” järjestelmiä, joita satunnaisuus, epävarmuus ja iskut vain vahvistavat samaan tapaan kuin rasitus vahvistaa luustoa. Niille on tyypillistä, että niiden osat voidaan uhrata ja kokonaisuus hyötyy heikkojen komponenttien tuhoutumisesta ajoissa.

Talebin teoria antihauraudesta selittää, miksi hajautettu hallinto on parempi kuin keskitetty – miksi kaupunkivaltio on parempi kuin kansallisvaltio, sitä suuremmista kokonaisuuksista puhumattakaan – ja miksi Sveitsi on maailman vakain maa.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.