Tommi Hoikkala ja Petri Paju

Oppilaat arvostavat kuria.

Ihmistieteitä on moitittu siitä, että ne tarkastelevat kohdettaan ulkokohtaisesti. Apina pulpetissa -kirjan kirjoittajat astuvat koulun arkeen ja istuvat pulpetteihin oppilaiden sekaan.

He huomaavat, että koulussa on kaksi maailmaa: aikuisten virallinen, lukujärjestykseen kirjattu, ja nuorten keskinäinen, piiloon jäävä  maailma.
Aikuiset heijastavat nuoriin omia tapojaan ja toiveitaan. Nuoret eivät esimerkiksi kilpaile siitä, kenellä on hienoimmat merkkivaatteet ja puhelimet. Väljä ja rento huppari symboloi tasaveroisuutta.

Koululaiset eivät ole kauhukakaroita; julkisuus kiinnittää huomion pieneen vähemmistöön. Tunneilla usein lentävät vitsit ja viivottimella ammutut kuminpalat, niillä kuiskaillaan ja näprätään puhelimilla, mutta pääasiassa opiskellaan – niin kuin tutkijoiden omassa lapsuudessakin.

Jokin luokka saattoi olla yhden opettajan edessä kauhea, toisen edessä ihana. Kuria pitävää opettajaa oppilaat kyllä arvostavat, ja tietoakin saa kaataa ämpärillä, kunhan tekee sen miellyttävästi ja uskottavasti.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.