Michael Martin, suom.Tapani Hietaniemi ja Jussi K. Niemelä, Tiina Raevaara

Jumalatonta moraalia

Ateistit ovat päässeet viime aikoina julkisessa keskustelussa niskan päälle. Maahanmuuton kriitikot hyökkäävät islamia ja seksuaalisesti vapaamieliset kristillisiä herätysliikkeitä kohtaan. Mikäs siinä.

Jopa pitkän linjan ateisti voi kuitenkin joutua myötähäpeän valtaan, kun Jumalaa ja uskovaisia välillä pilkataan niin vanhoilla argumenteilla, ettei niiden kumoamiseen tarvita alkeita kummempaa teologiaa. Esimerkiksi käy kiven paradoksi. Voiko kaikkivoipa Jumala luoda kiven, joka on hänelle liian painava nostaa?

Filosofi Patrick Grim osoittaa artikkelikokoelmassa Ateismi, etteivät yritykset kumota  kaikkivoipuutta onnistu aivan näin helposti. Teologit ja filosofit voivat saivarrella pitkäänkin siitä, sisältyykö kiveen liittyvä paradoksi kaikkivoipaisuuden epätäydellisyyteen vai itse kysymyksenasettelun loogiseen ristiriitaisuuteen.

Ateistisella kritiikillä ja uskovaisten vastauksella siihen on älyllisempi historia kuin nettikeskusteluista voisi uskoa. Sekä ateistien että uskovaisten kannattaisi ennen väittelyyn lähtemistä tutustua tähän kattavasti ja monitieteisesti ateistiseen ajatteluun johdattavaan kirjaan.

Osa Ateismin kirjoittajista pitää ihmistä peruspsykologialtaan ei-uskonnollisena. Suomentajat huomauttavat jälkisanoissaan aivan oikein, että kognitiivisen uskontotieteen mukaan ”ihmismielessä on lukuisia evoluutiossa kehittyneitä ominaisuuksia, jotka altistavat yliluonnollisia toimijoita koskeville uskomuksille”.

Marko Hamilo

Osuuskunta Vastapaino 2010
428 s
9789517683111

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.