Käyttääkö lapsi äidinkielensä opettelussa yleistä oppimiskykyään, vai onko lajillamme aivoihin koodautunut synnynnäinen ennakkokäsitys siitä, millaisia rakenteita kielessä ylipäätään voi olla?


Kielitieteilijä Noam Chomsky asettui biologisen vaiston kannalle puolisen vuosisataa sitten. Siitä pitäen hänen generatiiviseksi kieliopiksi kutsutusta teoriastaan on kiistelty.


Jyväskylän yliopiston kognitiotieteen yliassistentti Pauli Brattico esittää kirjassaan vastaansanomattomat perustelut sille, miksi ”kielivaistoa” voi pitää voittaneena kantana.


Aivoissa on laajat, kieleen erikoistuneet alueet. Kielen oppiminen ilman mitään ennakkokäsitystä sen luonteesta myös sisältäisi yksinkertaisesti aivan liikaa ”vääriä vaihtoehtoja” – kuitenkin lapset omaksuvat kielen vaivatta. Toisaalta ihminen ei opi helposti keinotekoista kieltä, joka ei noudata luonnollisia kieliä yhdistäviä rakenteita, universaalikielioppia.


Kielen biologian ja evoluution oppikirjana Biolingvistiikka täyttää tehtävänsä. Ihmisluonnosta kiinnostunut maallikko kaipaisi kuitenkin lingvistiikan teknisistä kaavioista riisuttua populaariversiota.


MARKO HAMILO

Gaudeamus 2009
336 s
9789524950503

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.