Käyttääkö lapsi äidinkielensä opettelussa yleistä oppimiskykyään, vai onko lajillamme aivoihin koodautunut synnynnäinen ennakkokäsitys siitä, millaisia rakenteita kielessä ylipäätään voi olla?


Kielitieteilijä Noam Chomsky asettui biologisen vaiston kannalle puolisen vuosisataa sitten. Siitä pitäen hänen generatiiviseksi kieliopiksi kutsutusta teoriastaan on kiistelty.


Jyväskylän yliopiston kognitiotieteen yliassistentti Pauli Brattico esittää kirjassaan vastaansanomattomat perustelut sille, miksi ”kielivaistoa” voi pitää voittaneena kantana.


Aivoissa on laajat, kieleen erikoistuneet alueet. Kielen oppiminen ilman mitään ennakkokäsitystä sen luonteesta myös sisältäisi yksinkertaisesti aivan liikaa ”vääriä vaihtoehtoja” – kuitenkin lapset omaksuvat kielen vaivatta. Toisaalta ihminen ei opi helposti keinotekoista kieltä, joka ei noudata luonnollisia kieliä yhdistäviä rakenteita, universaalikielioppia.


Kielen biologian ja evoluution oppikirjana Biolingvistiikka täyttää tehtävänsä. Ihmisluonnosta kiinnostunut maallikko kaipaisi kuitenkin lingvistiikan teknisistä kaavioista riisuttua populaariversiota.


MARKO HAMILO

Gaudeamus 2009
336 s
9789524950503