Jonathan Safran Foer (suom. Antti Immonen)

Tehotuotantoa vastaan

Monet rakastavat eläimiä mutta silti syövät tehotuotettua lihaa. Tehotuotannossa eläimiä pidetään keskitysleirimäisissä oloissa, koska näin voidaan tuottaa lihaa tehokkaasti ja halvalla.

Yhdysvaltalainen Jonathan Safran Foer vieraili tehotuottoloissa ja luopui lihasta. Eläimiä pakkoruokitaan, pidetään ahtaissa tiloissa, pumpataan täyteen lääkkeitä ja ylipäänsä kohdellaan kuin esineitä. Työntekijöiksi otetaan köyhiä maahanmuuttajia, ja harva kestää menoa kuukautta kauempaa.

Tehotuotannon seuraukset ulottuvat kaikkialle. Antibiooteilla lääkittyjen eläinten liha heikentää myös kuluttajien vastustuskykyä, eläinten valtavat ulostemäärät vaikuttavat ilmastoon, ja eläimille syötetyt viljavuoret ovat pois nälkäänäkeviltä ihmisiltä. Ainoa hyötyjä on lihateollisuus, jolla on valtaa salata ja vääristellä tietoja.

Asiantuntevasti ja koskettavasti kirjoitetusta kirjasta on tullut maailmanlaajuinen bestseller. Lihateollisuuden paljastumisen pelko ei ole aiheeton, sillä moni lukija on pannut ruokavalionsa remonttiin.

Pekka Wahlstedt
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Atena 2011
400 s
9789517966801

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.