Toim. David Papineau (suom. Tapani Kilpeläinen)

Tutustu mieleen ja maailmaan

Sokratesta uhattiin kuolemantuomiolla, ellei hän lakkasi ahdistelemasta ateenalaisia hankalilla kysymyksillä. Filosofi valitsi myrkkymaljan, sillä ilman suuria kysymyksiä elämä on merkityksetöntä.

Filosofi David Papineaun toimittama teos esittelee niin tieteeseen kuin moraaliinkin liittyviä filosofisia kysymyksiä.

Mitä on tieto ja tietoisuus? Mistä maailmankaikkeus perimmiltään koostuu? Mikä on oikein? Millainen on oikeudenmukainen yhteiskunta?

Edes pitkälle kehittynyt tiede ei onnistu vastaamaan kysymyksiin. Monien mielestä aivot tuottavat ajatukset mekaanisesti. Mutta miten tällöin on mahdollista tehdä vapaita valintoja?

Descartes erotti jyrkästi toisistaan vapaan hengen ja mekaanisen materian. Mutta miten ihminen sitten pystyy vapaasti liikuttamaan kehoaan?

Vielä vaikeampi tieteen on kertoa, mikä on moraalisesti oikein. Usein ajatellaan, että yhteiskunnan lait ja tavat ovat moraalin mitta – mutta entä jos itse laki on moraaliton? Esimerkkejä ovat Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto. Sartre siirsi vastuun taakan yksilön harteille.

Sekä Sokrateen että kirjan kirjoittajien ansio on, että he jättävät kysymykset lukijan ratkaistavaksi. Kriittinen ajattelu kehittyy, kun joutuu pohtimaan yksin ja omakohtaisesti. Tätä Sokrateen tuomitsijat eivät tajunneet, mutta ehkä nykyihminen on viisaampi.

Pekka Wahlstedt
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja

Ajatus Kirjat 2009
224 s
9789512080854

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.