Tapio S. Katko

Puhtaan veden puolesta

Olemme veden ympäröimiä, vaikka emme edes näe sitä. Jos oikein korviansa höristää, kerrostalossa voi kuulla, miten vesi virtaa putkistoissa.

Tampereen teknillisen yliopiston dosentti Tapio S. Katko väittää kuulevansa myös aikapommin tikityksen. Hänen mukaansa Suomen vesihuolto on ajautumassa vaivihkaa kriisiin: putket ja viemärit rapistuvat käsiin. Lahoavaa verkkoa uhkaavat putkirikot jakelukatkoksineen ja tulvivine teineen. Epidemiariskikin kasvaa. Aina kun maata möyritään ja verkkoa uusitaan, on vaarana, että mikrobeja pujahtaa putkiin.

Suuri osa Suomen vesijohdoista ja viemäreistä on rakennettu kaupungistumisen aikana 1970- ja 1980-luvulla. Silti korjauksissa vitkastellaan. Kuoppaiset tiet huomataan, mutta haurastuvia viemäreitä on hankalampi hahmottaa. Putket ovat poissa silmistä ja ehkä siksi poissa päättäjien mielestä.

Mitään elämysten ilotulitusta tietojärkäle ei tarjoa, mutta siitä saa hyvän käsityksen vesihuollon merkityksestä nyky-yhteiskunnalle. Kirjan hintaan kuuluu myös cd-versio.

Jukka Ruukki, Tiede-lehden päätoimittaja

Suomen vesilaitosyhdistys 2013
501 s
978-952-5000-97-9

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.