Herra Darwinin kylässä kihisee

Thomas Davies, herra Darwinin puutarhuri on moderni, itsenäinen ihminen. Yksilö. Hän tekee viljelykokeita sähköllä ja hankkii jalkavaivaiselle pojalleen Lontoon suutarilta oikeanlaiset kengät uskomatta mihinkään mystiseen tautiin tai kiroukseen. Hän herättää naapurustossa pahennusta, kenties kateuttakin, koska hän ei näytä tarvitsevan muita eikä piittaa kyläläisten kihinöistä.

Ja kihinää kylässä riittää. Vaikka puhutaan niitä näitä, kaikki tietävät kaikista kaiken ja vähän enemmänkin. Kristina Carlson luo kylänsä tunkeutumalla asukkaiden mieleen. Hän tavoittaa upeasti ihmisten häilyvän ajattelun, joka lepattaa assosiaatiosta toiseen ja siitä viidenteen, ailahtaa arjen askareista satotoiveisiin ja naapurin kolotuksiin, sairauksista tulevan pelkoon, ahdistuksesta äkilliseen rukoukseen, joka on pikemmin magiikkaa.

Herra Darwin on puu, joka levittää valoa, puutarhuri Davies ajattelee.

Kyläläisten mielestä puutarhuri Davies taas on kuin kasvi väärässä penkissä. Hän luulee jopa ymmärtävänsä herra Darwinin kirjoituksia, jotka eivät tavallisiin seurakuntalaisiin vaikuta tuon taivaallista. Niitä ei tunneta mutta paheksutaan hieman – vain hieman, koska herra Darwin on arvostetttu julkkis.

Kirja pisti miettimään, kuinka paljon oikeastaan käytämme järkeä nytkään ja vaikuttaako tiede meihin sen voimakkaammin kuin 1800-luvun maalaisbritteihin. Onko ajattelumme yhtä epäloogista ja hyppelevää? Miksi asiat useimmiten sujahtavat kuin vesi hanhen selästä? Suojaako arkeen kiinnittyminen mieltä kohtalokkailta kysymyksiltä? Sekö pitää elossa?

TUULA KOUKKU

Otava 2009
176 s
9789511238812

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.