Läpi historian julmat tyrannit ovat päässeet valtaan riippumatta siitä, minkälainen kulttuuri heitä on ympäröinyt. Antiikin Roomassa valtaa pitivät Caligula ja Nero, tsaarien Venäjällä hallitsi Iivana Julma, demokraattisessa Saksassa valtaan nousi Hitler ja kommunistisessa Neuvostoliitossa Stalin.


Tom Ambrose pohtii, miksi ja miten tyrannit ovat saaneet asemansa. Hän kartoittaa heidän toimintatapojaan ja vaikuttimiaan, persoonallisuuden piirteitään ja kasvatustaan.


Turvaton ja väkivaltainen lapsuus on yhteistä tyranneille. Autoritaarinen isä, rakkaudeton äiti ja kiusaavat ikätoverit luovat olot, joista tunteeton ja julma tyranni sikiää.


Tyrannin tekojen motiivina onkin kosto. Usein tyranni etsii syntipukin, johon voi vihansa projisoida. Esimerkiksi Hitler syytti juutalaisia kaikesta pahasta maan päällä.


Miksi sitten tavalliset ihmiset seuraavat ja palvovat tyranneja kuin jumalia? Yksi syy on parempaa tulevaisuutta lupaava propaganda, toinen tyrannin auktoriteetti, joka poistaa omakohtaisen valinnan ja vastuun taakan. Tekojaan puolustelevat keskitysleirien vartijatkin totesivat vain noudattaneensa saamiaan käskyjä.


PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Multikustannus 2009
295 s
9789524682046

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.