Propaganda asuu olympialaisissa

Ensi talvena pidettävissä Sotšin olympialaisissa ei nähdä homojen ja lesbojen oikeuksia tukevia symboleja, koska Venäjän laki kieltää homopropagandan levittämisen. Mikään ei saa pilata tapahtumaa, jonka Venäjän johto toivoo kiillottavan maansa kehnon ihmisoikeustilanteen tahrimaa mainetta ja venäläisten kansallistuntoa.

Ei mitään uutta olympiatulen alla. Politiikka ja urheilu on aina koplattu yhteen. Valtionpäämiehet ovat häpeämättä valjastaneet kisakoneiston järjestelmän käyttöön. Ja valjastavat vastakin, vakuuttelee brittitoimittaja Anton Rippon kirjassaan Berliinin olympialaisista 1936.

Hitlerin Saksa kelpuutti edustajikseen vain ”rotupuhtaat” urheilijat, vaikka olympialaisten peruskirjan mukaan kisat ovat kaikille avoimet. Vääryys oli kansainvälisen olympialiikkeen tiedossa, mutta se ei halunnut boikoteilla vaarantaa kisoja, kunhan isännät käyttäytyisivät muuten siivosti. Kuulostaako tutulta?

Lukemista haittaa kurja käännös. Siitä pyyhkeet kustantajalle.

Jukka Ruukki, Tiede-lehden päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.