Petteri Pietikäinen

Diagnoosi tarttuu kuin tauti

Psykiatrian historiaa käsittelevät kirjat kertovat usein tarinan mielenterveyspotilaiden hoidon kehittymisestä sekä humaanimpaan että tieteellisempään suuntaan.

Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professorin Petteri Pietikäisen Hulluuden historia tarkastelee alaa kriittisemmin. Historiantutkijoille tyypilliseen tapaan Pietikäinen suhtautuu epäilevästi psykiatrien lupauksiin suurista läpimurroista.

Vaikka hoidossa on tapahtunut kiistattomia parannuksiakin, mielenterveyden häiriöiden historia on usein poikkeavuuksien medikalisointia. Diagnoosit tarttuvat kuin epidemiat, ja joka aikakaudella on omat muotitautinsa: ennen masturbaatio tai homoseksuaalisuus nähtiin häiriöinä, nyt kaikkialla diagnosoidaan traumaperäisiä stressireaktioita.

Pietikäinen on parhaimmillaan tarinankertojana. Erityisen hilpeä on anekdootti fyysikko Richard Feynmanista, joka oli tuskastunut Yhdysvaltain armeijan kutsuntapsykiatriin pian toisen maailmansodan jälkeen. Huippuälykäs Feynman ei peitellyt haastattelijaltaan, kuinka typeränä ja epätieteellisenä hän psykiatria piti. Täysin terve joskin hieman omituinen Feynman luokiteltiin kyvyttömäksi palvelukseen.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja

Gaudeamus 2013
456 s
978-952-495-293

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.