Meluun on totuttu, ja sen ajatellaan olevan osa normaalia elämää. Kouluissa, avokonttoreissa, kaduilla ja konserteissa se on alituinen seuralainen. Aiheeseen monitieteisesti paneutuva Huutoja hiljaisuuteen avaa silmät ja korvat huomaamaan, että melu tuottaa paitsi kuulovaurioita myös stressihormonia ja heikkoa suorituskykyä.

Kirjassa annetaan tarkat ohjeet siitä, miten suunnitella konserttisaleista, toimistoista, asunnoista, ja tieliikenteestä vähemmän meluisia. Myös korvan rakenne esitellään sekä tarjotaan tietoa kuulosuojaimista ja muista keinoista suojautua melulta arjessa.

Kirjan mukaan asioita hankaloittaa se, että melu symboloi  taloudellista ja teknistä  edistystä ja tehokkuutta. 1800-luvulla tehtailijat kielsivät vähentämästä koneiden melua. Hiljaisuus liittyykin koskemattomaan luontoon ja henkisten arvojen vaalimiseen.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2014

Huutoja hiljaisuuteen. Toim. Outi Ampuja & Miikka Peltomaa, Gaudeamus 2014. 359 s., 36 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.