Juha Valste

Sukuun on tullut uutta väkeä, Esihistorian ”kuka kukin on” kertoo, mistä ja mihin kohtaan.

Kun meidän kaikkien nykyisten ihmisten kantavanhemmat alkoivat purkautua ulos Afrikasta noin 60 000 vuotta sitten, lajillamme oli takanaan pitkä taival. Ihmisen evoluutioon erikoistunut biologi, tiedetoimittaja ja tieto- ja oppikirjailija Juha Valste käy uusimmassa kirjassaan läpi viimeisimmän tiedon siitä, millaisten vaiheiden kautta meistä tuli tällaisia kuin tuli.

Tarina alkoi noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten, kun ihmisen ja simpanssin kehityshaarat lähtivät eri suuntiin. Yhteistä kantamuotoa haetaan edelleen, mutta omaan linjaamme on jo pienoista tungosta. Apinaihmisiä ja varhaisia ihmisiä on elänyt ainakin 26 lajia, ja sukupuu on tihentynyt sukupensaaksi.

Väen lisääntyessä on muuttunut myös käsitys tapahtumien kulusta. Ihmislajit eivät seuranneetkaan kronologisesti toisiaan, vaan pitkin matkaa on elänyt useita muotoja rinnakkain, vain satatuhatta vuotta sitten peräti viisi–kuusi yhtä aikaa.

Päivitetty on myös näkemys varhaisten ihmisten leviämisalueista. Afrikanihminen ei ehkä ollutkaan sukumme ensimmäinen reissumies. Sitä ennen Aasiaan ja Eurooppaan seikkaili tiensä käteväihminen, joidenkin mielestä jo apinaihminen.

Juha Valste esittelee aikajärjestyksessä kaikki menneet ihmismuodot ja mainitsee tärkeimmät lajinmäärityksessä käytetyt fossiilit. Hampaista ja luunsirpaleista lukija oivaltaa, miten hankalaa työtä paleoantropologit tekevät. On suorastaan ihme, miten paljon he saavat selville niin vähästä.

Yhtä kiinnostavia ovat fossiilien löytöhistoriat. Niihin mahtuu niin uskomattomia onnenkantamoisia kuin sinnikästä uurastusta tulikuumissa autiomaissa tai hapettomissa kaivoksissa.

Evoluution tutkinta ei todella ole töistä helpoimpia.

Valsteen kirja on tiivis mutta eloisa, kaikkine yksityiskohtineenkin kevytlukuinen esitys lajimme vaiheista. Tästä opuksesta pääsee joutuin ajan tasalle vuosimiljoonien käänteistä. Tästä on taas hyvä tarkistaa, keitä, milloin ja missä päin maapallolla kulloinkin eli. Mikä parasta, tästä voi tarkistaa myös sen, miksi kutakin mennyttä ihmistä suomeksi kutsutaan. Kiinnostavana lisätietona Valste kertoo myös monien nimien perustelut. Hatusta niitä ei vedetä.

Aivan kirjan julkaisemisen alla maailmalle kiiri uutinen, jonka mukaan Kiinasta oli löytynyt entuudestaan tuntematon arkaainen ihmismuoto. Se jää tuskin viimeisesti uudeksi sukulaistarjokkaaksi. Valste voi ryhtyä keräämään materiaalia seuraavaan päivitykseen.

Tuula Kinnarinen

SKS 2012
312 s
978-952-222-332-6