Biologista ihmiskuvaa

M oni tuntee tietokirjailija Osmo Tammisalon Rakkauden evoluutiosta (Terra Cognita 2005), jossa kirjoittaja provosoi puhumalla miehen, naisen, kodin ja rakkauden sijaan koiraasta, naaraasta, pesästä ja parittelusta. Parinvalinnan ankkuroitumisen biologiaan taitavat sisimmissään tunnustaa nekin, jotka julistavat pariutumiskäyttäytymisen seuraavan vain yhteiskunnan heteronormatiivisia käytäntöjä. Mutta voiko kulttuurin ja
moraalinkin selitettää evoluutiolla?

Tammisalon mukaan voi. Uudessa kirjassaan hän käsittelee evoluutiopsykologisen ajattelun sovelluksia suurin piirtein kaikilla muilla elämänaloilla kuin parinvalinnassa. Jos Rakkauden evoluutio halusi korostaa ihmisen samankaltaisuutta muiden eläinten kanssa, nyt Tammisalolla on toinen sävy. Kun puhutaan pitkälle organisoidusta yhteistoiminnasta muidenkin kuin lähisukulaisten kesken, ollaan ihmisyyden ytimessä.

Avuliaisuuden ja uhrautuvuuden evoluutiobiologinen selittäminen on konstikasta. Kaksi tärkeintä selittäjää ovat sukulaisten suosiminen ja vastavuoroisuus. Auttaessamme sukulaista edistämme omienkin geeniemme menestystä. Pyyteettömältä vaikuttava uhrautuminen ei-sukulaisen hyväksi taas synnyttää kiitollisuudenvelan. Tällainen ystävien välinen vastavuoroisuus ei ole kaupankäyntiä.

Mutta vaikka vastapalveluksista ei pidetä kirjaa, niitä silti odotetaan. Tammisalo kuvaa kiitollisuuden psykologian mekanismeja, joihin vastavuoroinen altruismi perustuu.

Biologiassa vallitsevan käsityksen mukaan eliön lajityypillisiä käyttäytymispiirteitä ei voi selittää sillä, että ne edistäisivät ”lajin etua”. Jollei jokin yksilön ominaisuus edistä yksilön etua, se ei siirry jälkipolville, vaikka se olisi kuinka hyödyllinen piirre populaatiolle. Silti on esitetty, että populaation edusta johtuva ryhmävalinta voisi ainakin joissakin tilanteissa vaikuttaa evoluution kulkuun. Tammisalon mukaan ihmisen altruistista käyttäytymistä selittävät kuitenkin paljon paremmin vastavuoroisuus ja sukulaisen suosiminen.

Taloustieteen ja evoluutiopsykologian yhtymäkohtia käsitellessään Tammisalo on parhaan osaamisalueensa reunamilla. Vaikka kuluttaja ei aina olekaan niin täydellinen homo economicus kuin joskus oletetaan, on taloustieteen ihmiskuva silti paljon realistisemmalla perustalla kuin monen muun yhteiskuntatieteen.

Marko Hamilo

Terra Cognita 2012
626 s
978-952-5697-48-3