Jari Sarasvuo kutsuisi sitä huomiotaloudeksi. Länsimaiden työelämässä on sotien jälkeisen ajan arvostettu yhä enemmän sellaista käyttäytymistä, joka ekstroverteiltä tulee luonnostaan: sosiaalisuutta, suuntautumista ulospäin, puheliaisuutta. Työnhaussa ei riitä että cv on kunnossa. Työnhakijan oletetaan suorastaan brändäävän itsensä kiinnostavaksi tyypiksi.

Nyt introvertit ovat kuitenkin tekemässä vastavallankumousta.Oman introverttiytensä kanssa kaapista ulos tullut ruotsalainen henkilöstökonsultti Linus Jonkman ei esitä mitään sellaista, mihin suomalainen lukija ei olisi jo voinut tutustua esimerkiksi psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen populaarien kirjojen avulla. Temperamenttierot vaikuttavat myös pari- ja ystävyyssuhteisiin, mutta Jonkman keskittyy työelämän sosiaa­lisiin jännitteisiin.

Lukijalle saattaa jopa jäädä sellainen vaikutelma, että Jonkman yrittää selittää yhdellä temperamenttipiirteellä vähän enemmänkin kuin mille on tieteellistä näyttöä. Jonkman esimerkiksi antaa ymmärtää, että introvertit olisivat ekstrovertteja lahjakkaampia tai luovempia. Kirjan lopun lähteistä kuitenkin käy ilmi, ettei tästä ole tutkimusnäyttöä.

Vaikka Jonkman ei tuo ilmiöön mitään uutta tieteellistä näkökulmaa, on tekstiä hauska lukea. Introvertti lukija tunnistaa itsensä hyvin Jonkmanin henkilökohtaisista esimerkeistä: noin tuskallista se ekstroverttien hallitsemilla työpaikoilla usein on.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2015

Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Linus Jonkman, suom. Ulla Lempinen, Atena 2015. 296 s., 31 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.