Jari Sarasvuo kutsuisi sitä huomiotaloudeksi. Länsimaiden työelämässä on sotien jälkeisen ajan arvostettu yhä enemmän sellaista käyttäytymistä, joka ekstroverteiltä tulee luonnostaan: sosiaalisuutta, suuntautumista ulospäin, puheliaisuutta. Työnhaussa ei riitä että cv on kunnossa. Työnhakijan oletetaan suorastaan brändäävän itsensä kiinnostavaksi tyypiksi.

Nyt introvertit ovat kuitenkin tekemässä vastavallankumousta.Oman introverttiytensä kanssa kaapista ulos tullut ruotsalainen henkilöstökonsultti Linus Jonkman ei esitä mitään sellaista, mihin suomalainen lukija ei olisi jo voinut tutustua esimerkiksi psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen populaarien kirjojen avulla. Temperamenttierot vaikuttavat myös pari- ja ystävyyssuhteisiin, mutta Jonkman keskittyy työelämän sosiaa­lisiin jännitteisiin.

Lukijalle saattaa jopa jäädä sellainen vaikutelma, että Jonkman yrittää selittää yhdellä temperamenttipiirteellä vähän enemmänkin kuin mille on tieteellistä näyttöä. Jonkman esimerkiksi antaa ymmärtää, että introvertit olisivat ekstrovertteja lahjakkaampia tai luovempia. Kirjan lopun lähteistä kuitenkin käy ilmi, ettei tästä ole tutkimusnäyttöä.

Vaikka Jonkman ei tuo ilmiöön mitään uutta tieteellistä näkökulmaa, on tekstiä hauska lukea. Introvertti lukija tunnistaa itsensä hyvin Jonkmanin henkilökohtaisista esimerkeistä: noin tuskallista se ekstroverttien hallitsemilla työpaikoilla usein on.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2015

Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Linus Jonkman, suom. Ulla Lempinen, Atena 2015. 296 s., 31 €.