”Se ei ole isoveli vaan jokuveli. Sillä ei ole osoitetta. Siltä puuttuu missio. Se ei ole paha diktaattori vaan joukko mukavia heppuja.”

Kirjan nimestä ilmenee tärkeä oivallus. Viranomaisten rekistereistä ei ehkä tarvitse olla niin huolissaan. Demokratiassa isoveli pysyy aisoissa.

Sen sijaan me kaikki valvomme toisiamme. Hyvässä yhteiskunnassa poliitikot elävät onneksi samassa akvaariossa: koskaan ei tiedä, kenen kännykkäkameran muistikortille ilta salarakkaan kanssa päätyy. Eikä jokuveljen kovalevy ikinä unohda.

Onko yksityisyyttä kohta enää erämaamökin puuceessä? Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaan uusin kirja pistää lukijan pohtimaan, haluammeko ”ubiikkiyhteiskuntaa”, jossa tietotekniikka on kaikkialla.

Kirjan muut aiheet elämästä ja vaikuttamisesta ubiikkiyhteiskunnasta ovat tarpeellista luettavaa kaikille, jotka kuvittelivat tulevaisuuden arjen olevan kutakuinkin nykyisen kaltaista.

Tietotekniikan ohella bio- ja nanotekniikat mullistavat tulevien sukupolvien elämää.

Mannermaalle teollinen vallankumous on vain vauhdinottoa hänen mielestään suuremmille murroksille: tietoyhteiskunnalle, bioyhteiskunnalle ja kaiken kokoavalle ”fuusioyhteiskunnalle”.

Olisikohan Mannermaa erehtynyt pitämään omaa aikaamme erityisenä taitekohtana? Jatkuva muutos on kuulunut teolliseen yhteiskuntaan parisataa vuotta. Sikäli mikään ei ole muuttunut.

MARKO HAMILO

WSOY 2008
256 s
9789510340219