Energiapeli kuumenee

Jättiläissprinklerit sadettavat Egyptin aavikkoa, ja Saharan aurinkoa valjastetaan tuottamaan sähköä koko Euraasian tarpeisiin. Perinnäinen energiateollisuus ei tahdo osakkeittensa muuttuvan vessapaperiksi ja liittoutuu terroristien kanssa. Tässä perusasetelma Risto Isomäen utopiatrillerissä.

Kirjassa Saharan jättivoimala toimii kuin ikivanha, islamilainen tuulimylly. Turbiineja pyörittää keinotuuli, joka syntyy tornin tyveä ympäröivässä suunnattomassa kasvihuoneessa. Ilmalaivojen avulla valettu Jumalan Pikkusormi suojelee omiaan ja harhauttaa hyökkääjät.

Voimalan ovat rakentaneet Egyptiin saksalaiset – ja kesäkuussa saksalainen teollisuuskonsortio ilmoittikin sijoittavansa 400 miljardia euroa Saharan aurinkovoimahankkeisiin. Isomäen kirja on siis mitä ajankohtaisin.

Trilleri on ajankohtainen myös siksi, että se muistuttaa ydinvoimalasabotaasien mahdollisuudesta. Miljardi ihmistä joutuu muuttamaan pohjoiselta pallonpuoliskolta, jos muutamaan Olkiluoto kolmosen tyyppiseen reaktoriin ujutetaan salkkuräjähde tai tehdään jo rakennusvaiheessa jokin heikko kohta, niin että saasteet pöllähtävät ilmoille kymmenen vuoden kuluttua.

Huima seikkailu Saharassa tarjoaa myös yllättäviä yhtymäkohtia islamilaisen maailman ja Suomen menneisyydestä. Ristiretken aikaan Suomenniemelläkin taisteltiin kristittyjä valloittajia vastaan, toteaa kirjan sankari Lauri Nurmi ja voittaa aavikon valtiaan luottamuksen.

Kirja panee pohtimaan energiatulevaisuutta monelta kantilta. Se myös palkitsee lukijansa kiinnostavin tiedoin luonnosta, tekniikasta ja historiasta.

Ja Saharasta tulee sukupolvessa jälleen savanni!

RIITTA VAURAS
Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja.

Tammi 2009
354 s
9789513149826

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.