Emma Kari ja Kukka Ranta

Kalat sukupuuton partaalla

Kalavaleita on monia, mutta suurin niistä on se, että kaloilla menee hyvin. Niillä menee huonommin kuin muilla eläimillä, ja melkein kaikkia kalalajeja uhkaa sukupuutto. Kaloja yksinkertaisesti pyydystetään nopeammin kuin ne ehtivät lisääntyä.

Tätä merenviljaa pyydetään isoilla koneilla. Esimerkiksi Senegalissa troolari vetää ylös päivässä yli 200 tonnia kalaa, mikä vastaa 9 000 senegalilaisen vuosittaista kulutusta. Mukana tullut sivusaalis heitetään laidan yli merenpohjaan mätänemään ja tuhoa tuottamaan.

Yksi syy on se, että kaloja pidetään jonkinlaisina alieläiminä, koska ne ovat hiljaisia ja muutenkin kauempana ihmisestä kuin monet muut eläimet.

Vaikka sanonta kuuluu ”kylmä kuin kala”, kalatkin tuntevat ja kommunikoivat omalla tavallaan. Niin tuntevat myös ne lukuisat kehitysmaiden kalastajat, jotka tehokalastus on ajanut työttömyyskortistoon.

Viime vuosina kalastusta onkin alettu rajoittaa. Mutta paljon on vielä tekemättä. Kirja tarjoaa tästä tietoa tiiviissä ja sujuvassa muodossa.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Into 2012
112 s
978-952-264-177-9