Miten uusnatsismi ja kansalliskiihkoilu on voinut nostaa päätään Ruotsissa,  tasa-arvon ja demokratian mallimaassa?

Kansankodilla on vaiettu pimeä puolensa. Siitä kertoo jo se, että sana kansallissosialismi keksittiin Ruotsissa vuonna 1910. Tapio Tammisen mukaan nationalismin juuret ulottuvat keskiajalle. Ruotsalaiset pitivät maataan kaiken alkuna.  Johtavat kansakunnat olivat kotoisin pohjolan perukoilta. Nykyisetkin kansalliskiihkoilijat ihailevat pitkiä, vaaleita ja vahvoja viikinkejä.

Tamminen tarkastelee nationalismin nousua muuallakin. Jyrkät vastakkainasettelut tuovat turvaa kriisien ja epävarmuuden keskellä. Kirja auttaa ymmärtämään ilmiötä avaamalla perusteellisesti kansalliskiihkon historiaa. Ruotsin esimerkistä on suomalaisille hyötyä tässäkin.

  Kirjan huono puoli on tietynlainen sekavuus: hypitään aikakaudesta ja kulttuurista toiseen.  Tosin itse kansallissosialismikin kudottiin hyvin erilaista aineksista kalloja mittaavasta rotuteoriasta ja sosiaalidarvinismista idän mystiikkaan ja okkultismiin. Tärkeä on huolestuttava huomio, että rotuopit muistuttavat paljon nykyistä aivotutkimusta. Molemmat pyrkivät etsimään ja palauttamaan kaikki henkiset ja kulttuuriset ominaisuudet kallonmuotoihin ja aivoihin.

Molempia myös vaivaa sama ongelma – mekanistinen ihmiskäsitys, joka häivyttää ihmisen eettisen vapauden ja vastuun.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2015

Kansankodin pimeämpi puoli. Tapio Tamminen, Atena 2015. 250 s., 34 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.