Kauneus on ikuista mutta vaihtuvaa

Onko kristallinen vasara kaunis? Ei ainakaan Tuomas Akvinolaisen mielestä. 1200-luvun teologi oli sitä mieltä, että kauniiksi esineen tekee tarkoitukseen sopeutuminen – huolimatta materiaalin viehättävyydestä tai muodon puhtaudesta.

Kauneutta on haettu niin luonnosta, taiteista kuin ihmiskehostakin. Myös matematiikkaa, historiaa, moraalia ja uskontoa on arvioitu suhteessa kauneuteen. Joskus universaalinen, toisinaan mikroskooppinen mittakaava on koettu kauniina.

Maailmankuulu semiotiikan professori ja kirjailija Umberto Eco on kollegansa Girolamo de Michelen kanssa laatinut laajan teoksen kauneudesta. Ajatus kulkee antiikin patsaista Pirellin sensuelleihin tyttökalentereihin ja strobo-valaistuihin diskoihin. Myös rumuus, kauniin nurja puoli, kuuluu analyysiin.

Kuvia teoksessa on monipuolisesti ja runsaasti. Paljon mukana on myös laajoja lainauksia alkuperäisistä kaunokirjallisuuden ja filosofian klassikoista.

Kirjoittajat arvioivat myös omaa katsettaan. He pohtivat, miten jälkeemme tai ehkä tuntemamme maailman ulkopuolelta tulevat näkevät meidän kauneuskulttuurimme.

SUVI RATINEN
Kirjoittaja on filosofian maisteri.

WSOY 2008
458 s
9789510319109

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.