Tiedotusvälineet ovat pullollaan juttuja geeneistä: tämä geeni aiheuttaa syöpää, tuo nostaa älykkyyttä, kolmas sysää masennukseen. Näin piirtyvä kuva geenien luonteesta ja toiminnasta yksinkertaistaa ja vääristää.

Antti Latvalan ja Karri Silventoisen toimittama kirjoituskokoelma palauttaa lukijan perusasioiden äärelle. Se tekee selkoa käyttäytymisgenetiikan tutkimusalasta ja menetelmistä mutta puntaroi myös alan ihmiskuvaa ja filosofiaa.

Ihmiset ovat erilaisia, koska heidän geeninsä ovat erilaisia. Ihmiset elävät erilaisissa ympäristöissä, ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat siihen, miten geenit toimivat.

Geenit tulisikin nähdä yksilönkehityksen resursseina, ei niinkään tekijöinä, jotka suoraviivaisesti aiheuttavat tietynlaista käyttäytymistä.

Useat käyttäytymisgenetiikan käsitteet ovat luonteeltaan tilastollisia. Tämän seikan unohtaminen johtaa yleisessä keskustelussa usein harhapoluille. Esimerkiksi periytyvyysasteen käsite puhuu populaatioista, ei yksilöistä.

hmisen kaksijalkaisuuden periytyvyysaste on lähes nolla, mutta lähes jokaisella ihmisellä on kaksi jalkaa.

Käyttäytymisgenetiikka heittää rotuopit historian roskakoriin: populaatioiden välillä on geneettisiä eroja, mutta nämä populaatiot eivät käy yksiin arkisten rotuluokittelujen kanssa.

Jyrki Alenius, vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2015

Käyttäytymisgenetiikka.  Geeneistä yhteiskuntaan. Antti Latvala ja Karri Silventoinen, Gaudeamus 2014. 382 s., 36 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.