Tiedotusvälineet ovat pullollaan juttuja geeneistä: tämä geeni aiheuttaa syöpää, tuo nostaa älykkyyttä, kolmas sysää masennukseen. Näin piirtyvä kuva geenien luonteesta ja toiminnasta yksinkertaistaa ja vääristää.

Antti Latvalan ja Karri Silventoisen toimittama kirjoituskokoelma palauttaa lukijan perusasioiden äärelle. Se tekee selkoa käyttäytymisgenetiikan tutkimusalasta ja menetelmistä mutta puntaroi myös alan ihmiskuvaa ja filosofiaa.

Ihmiset ovat erilaisia, koska heidän geeninsä ovat erilaisia. Ihmiset elävät erilaisissa ympäristöissä, ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat siihen, miten geenit toimivat.

Geenit tulisikin nähdä yksilönkehityksen resursseina, ei niinkään tekijöinä, jotka suoraviivaisesti aiheuttavat tietynlaista käyttäytymistä.

Useat käyttäytymisgenetiikan käsitteet ovat luonteeltaan tilastollisia. Tämän seikan unohtaminen johtaa yleisessä keskustelussa usein harhapoluille. Esimerkiksi periytyvyysasteen käsite puhuu populaatioista, ei yksilöistä.

hmisen kaksijalkaisuuden periytyvyysaste on lähes nolla, mutta lähes jokaisella ihmisellä on kaksi jalkaa.

Käyttäytymisgenetiikka heittää rotuopit historian roskakoriin: populaatioiden välillä on geneettisiä eroja, mutta nämä populaatiot eivät käy yksiin arkisten rotuluokittelujen kanssa.

Jyrki Alenius, vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2015

Käyttäytymisgenetiikka.  Geeneistä yhteiskuntaan. Antti Latvala ja Karri Silventoinen, Gaudeamus 2014. 382 s., 36 €.