Vesa Heikkinen, Harri Mantila

Kielellinen kahtiajako uhkaa

Kieli on kansan identiteetin ja yhtenäisyyden perusta, totesi J. V. Snellman aikoinaan. Yhtenäisyys on alkanut rakoilla, kun verkon ja etenkin sosiaalisen median ansiosta yleiskieleen on sekoittunut murteita, slangia ja puhekieltä. Kuitenkin kielemme suurin uhka on kansainvälistymisen myötä yleistynyt englanti.

Vesa Heikkinen ja Harri Mantila eivät pidä tätä huonona asiana. Kieli ei ole Jumalan luomus vaan ihmisten, ja sen kuuluu elää ja kehittyä ihmisten ja kulttuurien mukana. Kaikenlaiset kielet ja ilmaukset ovat sallittuja, jos ne edistävät ja rikastavat inhimillistä vuorovaikutusta.

Byrokraattien kapulakieltä ja tieteen jargonia sitä vastoin ymmärtää vain pieni eliitti, vaikka tiede ja valtionhallinto pyörivät verorahoilla ja vaikka niiden pitäisi palvella koko kansaa.

Kirjoittajat maalaavat uhkakuvan, jossa kansa jakautuu kahtia myös kielellisesti. Yläluokkaan kuuluvat yleiskielen, ammattikielen ja englannin hallitsevat varakkaat ja menestyvät kansalaiset. Alinta luokkaa edustavat työelämästä pudonneet ja maahanmuuttajat, jotka eivät osaa kirjoittaa ja lukea lainkaan.

Kirjan ansio on, että se siirtää kielestä huolestuneiden huomion muodollisista seikoista kielen sosiaalisuuteen. Kieli on sosiaalisuuden ja identiteetin ilmaus ja edellytys, ja kielen arvo mitataan sillä, miten hyvin se tämän tehtävänsä täyttää.

Pekka Wahlstedt

Gaudeamus 2011
235 s
9789524951883