Kirjoa leimakirveestä tapparaan

Miten tavallisesta työkalusta pystyy kirjoittamaan kokonaisen kirjan? Mainiosti, osoittaa metsänhoitaja ja tietokirjailija Juha Maasola. Kirveen koruton ulkonäkö pettää – sillä on pitkä ja värikäs historia.

Maasola esittelee kirveen historiaa kivikaudelta viime vuosisadalle. Hän kartoittaa sen rakennetta ja valmistustapoja sekä tehtäviä työnteossa ja sodankäynnissä. Kirveiden kirjo on laaja leimakirveestä ja metsäkirveestä palokirveeseen ja mestauskirveeseen saakka. Tärkeä työkalu on saanut myös symbolisia merkityksiä, ja se esiintyy monissa sanalaskuissa.

Kirves on melkein yhtä vanha kuin ihminen. Ensimmäinen kirves oli varreton pisaran muotoinen kivi. Monia muodonmuutoksia kokenut työkalu on välillä ollut pitkä ja kapea, välillä leveä ja kaareva. Sotakirveet olivat usein koristeellisia. Niistä tunnetuin on viikinkien hopeakoristeinen tappara.

Kirves on teknologian suursaavutus: sen avulla ihminen raivasi tiensä metsään ja otti puut käyttöönsä. Aluksi kirvestä käytettiin kaskeamisessa, joka oli yleinen viljelymuoto viime vuosisadalle asti. Suomessa kirves oli 1900-luvun alkuun saakka metsätöiden ainoa työkalu. 1960-luvulla kirves sai väistyä moottorisahan tieltä. Mutta vielä sillä riittää töitä omakotitaloissa ja kesämökeillä. Puiden hakkaaminen raittiissa ilmassa on voittamaton kunnonkohottaja, ja hengähdystauoilla voi lukea tätä kirjaa, joka ei turhaan ollut Tieto-Finlandia-ehdokkaana.

PEKKA WAHLSTEDT

Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Maahenki 2009
207 s
9789525652741

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.