Tunne kalliot, joilla kävelet

Runsas vuosi sitten innostuin maallikkona hahmottelemaan itselleni yleiskuvaa Suomen kivistä. Silloin olisin kaivannut juuri tällaista kirjaa, joka kertoo sopivan laajasti niin kallioperämme kuin kivilajienkin syntyhistorian ja senkin, miten kivikuntaamme hyödynnetään.

Kirjan tekijä geologi Kalle Taipale on kokenut alansa yleistajuistaja. Kyseessä ei ole niinkään määritys- kuin ymmärrysopas.

Kirjan alkuosassa laava ryöppyää, tulivuoret räjähtelevät ja valtameriallas avautuu ja sulkeutuu, kun Suomen kallioperä syntyy. Vuoret rypistyvät metamorfisiksi kiviksi, hautovat juurissaan magmakiviä ja kuluvat uuteen kierrokseen kerrostuneiksi kiviksi.

Vulkaaniset piiput nostavat syvyyksistä timantteja. Tiesitkö, että esimerkiksi hehkulampun aineksiin tarvitaan viisi eri kaivosta? Runsas puolet kirjasta paneutuu eri mineraalien ominaisuuksiin ja käyttöön. Selviää, mistä saadaan kultaa ja rautaa sekä mitä kiviä on sormuksessasi, kirjassasi ja kahvikupissasi.

Kiven etsijä ja koristekivien kiillottaja saa perusohjeet. Lopussa on hakemisto ja hyvä alan sanasto.

Petri Riikonen

Tiede -lehden toimitussihteeri

Kustannusosakeyhtiö Otava 2010
182 s
9789511238157

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.