Esko Valtaoja

Ikuisen optimistin kootut

Avaruustähtitieteilijä Esko Valtaoja on uusimman tiedebarometrin mukaan Suomen tunnetuin elossa oleva tutkija. Ei heti tule mieleen myöskään toista tiedemiestä tai -naista, joka olisi kelpuutettu sketsihahmoksi. Jope Ruonansuun Jopet-Showssa esiintyi taannoin Valtaojan näköinen risuparta, Mars-asiantuntija Usko Valtameri.

Turkulaisprofessorin suosiolle on selitys. Valtaoja on räväkkä yhteiskunnallinen keskustelija ja taitava tarinankertoja, joka kirjoittaa teeskentelemätöntä populaaritekstiä elämästä ja maailmankaikkeudesta. Hyvää kioskitiedeviihdettä, jota ei tarvitse lukea otsa kurtussa.

Kosmoksen siruja koostuu lyhyistä kirjoituksista, joita on vuosien varrella julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissä, myös Tieteessä. Pelkkää vanhan toistoa kirja ei ole. Kolmannes teksteistä on uusia, ja aiemmin julkaistuihin tekijä on liittänyt aihetta taustoittavia ja päivittäviä ”jälkiviisauksia”.

Teksteistä paistaa läpi vankka kehitysoptimismi, ja sen Valtaoja tunnustaa: ”– – kaiken muodikkaan näköalattoman ja perusteettoman pessimismin keskellä tarvitaan edes joku muistuttamaan siitä, että maailma on vasta aluillaan.”

Jukka Ruukki

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2010
335 s
9789525329872

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.