Kolmen sortin koulusurmaajia

Yli kaksikymmentä vuotta terapeuttina toiminut ja koulusurmatapauksiin perehtynyt tohtori Peter Langman profiloi kymmenen kouluampujaa. Hän löytää kolme erilaista koulusurmaajan tyyppiä.

Kiusaaminen. Internet. Masennus. Aseiden saatavuus. Yhteisöllisyyden puute.

Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen koulusurmien syyksi on esitetty suunnilleen kaikki mahdollinen, mitä mieleen voi juolahtaa. Hypoteeseja riittää, tutkimusnäytöstä on pulaa.

Häiriintyneiden nuorten parissa työskennellyt ja koulusurmaajia tutkinut yhdysvaltalainen terapeutti Peter Langman luokittelee kirjassaan kouluampujat kolmeen ryhmään: psykopaatteihin, psykoottisiin ja traumatisoituneihin.

Suomalaisen keskustelun kannalta kiintoisaa on, että masennus ilman persoonallisuushäiriötä tai skitsofreniaa ei Langmanin mukaan ole lainkaan kouluampujan uraa ennakoiva riskitekijä.

Vaikka Langman väittää, että kaikki koulusurmaajat kärsivät jostakin mielenterveyden häiriöistä, hän ei silti usko lasten psykologiseen seulontaan. Mielenterveyden häiriöt kun ovat tavallisia, koulusurmat äärimmäisen harvinaisia.

Tärkeimmät keinot ehkäistä kouluampumisia ovat Langmanin mukaan tunnistaa rikoksen suunnitteluvaiheeseen ehtineet nuoret ja rajoittaa aseiden saatavuutta.

Langmania voi kritisoida liiallisesta psykologisoinnista ja tilastollisen merkitsevyyden puutteesta. Silti Kouluampujat on tervetullut puheenvuoro keskusteluun, jossa aivan liian usein etsitään yhtä ainoaa syytä koulusurmiin.

MARKO HAMILO

BTJ Kustannus 2009
321 s
9789516927360

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.