Kolmen sortin koulusurmaajia

Yli kaksikymmentä vuotta terapeuttina toiminut ja koulusurmatapauksiin perehtynyt tohtori Peter Langman profiloi kymmenen kouluampujaa. Hän löytää kolme erilaista koulusurmaajan tyyppiä.

Kiusaaminen. Internet. Masennus. Aseiden saatavuus. Yhteisöllisyyden puute.

Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen koulusurmien syyksi on esitetty suunnilleen kaikki mahdollinen, mitä mieleen voi juolahtaa. Hypoteeseja riittää, tutkimusnäytöstä on pulaa.

Häiriintyneiden nuorten parissa työskennellyt ja koulusurmaajia tutkinut yhdysvaltalainen terapeutti Peter Langman luokittelee kirjassaan kouluampujat kolmeen ryhmään: psykopaatteihin, psykoottisiin ja traumatisoituneihin.

Suomalaisen keskustelun kannalta kiintoisaa on, että masennus ilman persoonallisuushäiriötä tai skitsofreniaa ei Langmanin mukaan ole lainkaan kouluampujan uraa ennakoiva riskitekijä.

Vaikka Langman väittää, että kaikki koulusurmaajat kärsivät jostakin mielenterveyden häiriöistä, hän ei silti usko lasten psykologiseen seulontaan. Mielenterveyden häiriöt kun ovat tavallisia, koulusurmat äärimmäisen harvinaisia.

Tärkeimmät keinot ehkäistä kouluampumisia ovat Langmanin mukaan tunnistaa rikoksen suunnitteluvaiheeseen ehtineet nuoret ja rajoittaa aseiden saatavuutta.

Langmania voi kritisoida liiallisesta psykologisoinnista ja tilastollisen merkitsevyyden puutteesta. Silti Kouluampujat on tervetullut puheenvuoro keskusteluun, jossa aivan liian usein etsitään yhtä ainoaa syytä koulusurmiin.

MARKO HAMILO

BTJ Kustannus 2009
321 s
9789516927360