Miksi koulukiusaaja kiusaa? Miksi kiusattu valikoituu kiusatuksi? Näihin kysymyksiin on perinteisesti etsitty vastauksia kiusaajan ja kiusatun persoonallisuudesta. Onko kiusatulla huono itsetunto, laiminlyödäänkö kiusaajaa kotona?


Kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamarus lähestyy kiusaamista realistisemmin: kiusaaminen ei ole häiriintyneiden yksilöiden oireilua vaan valtapeliä, joka jatkuu niin kauan kuin siihen ei puututa.


Kiusatussakaan ei yleensä ole mitään erityistä psykologista vajetta, hän vain ei ole luokan normien mukainen. Kiusaaminen osaltaan selittääkin, miksi nuorisokulttuuri on niin yhdenmukaista. Kiusattu on poikkevana varoittava esimerkki, jonka asemaan kukaan ei halua joutua.


Hamaruksen mukaan kiusaaja tavoittelee toiminnallaan korkeaa asemaa vertaisryhmässä. Kiusaaminen ei kannattaisi, ellei hiljainen enemmistö sitä hyväksyisi. Oppilaat eivät kuitenkaan kerro kiusaamisesta opettajille, koska siitä seuraisi vain riski tulla itse kiusatuksi.


Hamarus muistuttaa, että jos ”meidän koulussa ei esiinny kiusaamista”, sitä todennäköisesti ei vain nähdä. Näin hyväuskoiselle rehtorille tai opettajalle kirja tulisi määrätä pakolliseksi.


MARKO HAMILO

Kirjapaja 2008
178 s
9789516077683