Luonnonkansoille ja idän kulttuureille maailma oli elävä organismi, jossa kaikki oli yhteydessä kaikkeen. Niinpä ihmistäkään ei erotettu jyrkästi eläimistä.

Kissan kaltaisia salaperäisiä ja karismaattisia eläimiä jopa palvottiin

Pauliina Kainulaisen ja Yrjö Sepänmaan toimittamassa kirjassa tarkastellaan eläinten asemaa myyteissä, taiteessa ja tieteessä. Siinä myös arvioidaan kotieläinten massatuotannon etiikkaa ja kysytään, tulisiko eläimilläkin olla oikeuksia.

Antiikin filosofia ja kristillinen teologia pitivät järkeä ihmisen tuntomerkkinä ja kohottivat ihmisen järjettömien eläinten yläpuolelle. Tosin mystikot vielä kunnioittivat eläimiä, esimerkiksi Franciscus Assisilainen kutsui niitä veljikseen ja sisarikseen.

1600-luvulla mekanistisen tieteen läpimurron myötä eläimet muuttuivat koneiksi, jotka eivät tunne edes kipua tai mielihyvää. Sama maailmankuva kummittelee myös eläinten tehotuotannon taustalla. Eläimet voidaan surutta vangita pieniin häkkeihin tai karsinoihin, joissa ne pystyvät hädin tuskin kääntämään kylkeään.

Taiteessa eläimiä arvostava orgaaninen luonto vielä elää. Outi Heiskasen ihmiseläimet viestivät ihmisen ja luonnon ykseydestä. Osmo Rauhala löytää kotilon kierteet myös dna:sta ja galaksien pyörteistä.

Eläinten oikeuksista käydään kuumaa keskustelua. Kirja vie sitä eteenpäin osoittamalla, että suhtautuminen eläimiin riippuu ihmisen maailmankuvasta.

Lemmikkieläimiä ei koeta koneiksi, ne ovat miltei kuin perheenjäseniä. Kirja avaa silmät näkemään muutkin eläimet ihmisen sisarina ja veljinä.

PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Gaudeamus 2009
235 s
9789515707864