Luonnonkansoille ja idän kulttuureille maailma oli elävä organismi, jossa kaikki oli yhteydessä kaikkeen. Niinpä ihmistäkään ei erotettu jyrkästi eläimistä.

Kissan kaltaisia salaperäisiä ja karismaattisia eläimiä jopa palvottiin

Pauliina Kainulaisen ja Yrjö Sepänmaan toimittamassa kirjassa tarkastellaan eläinten asemaa myyteissä, taiteessa ja tieteessä. Siinä myös arvioidaan kotieläinten massatuotannon etiikkaa ja kysytään, tulisiko eläimilläkin olla oikeuksia.

Antiikin filosofia ja kristillinen teologia pitivät järkeä ihmisen tuntomerkkinä ja kohottivat ihmisen järjettömien eläinten yläpuolelle. Tosin mystikot vielä kunnioittivat eläimiä, esimerkiksi Franciscus Assisilainen kutsui niitä veljikseen ja sisarikseen.

1600-luvulla mekanistisen tieteen läpimurron myötä eläimet muuttuivat koneiksi, jotka eivät tunne edes kipua tai mielihyvää. Sama maailmankuva kummittelee myös eläinten tehotuotannon taustalla. Eläimet voidaan surutta vangita pieniin häkkeihin tai karsinoihin, joissa ne pystyvät hädin tuskin kääntämään kylkeään.

Taiteessa eläimiä arvostava orgaaninen luonto vielä elää. Outi Heiskasen ihmiseläimet viestivät ihmisen ja luonnon ykseydestä. Osmo Rauhala löytää kotilon kierteet myös dna:sta ja galaksien pyörteistä.

Eläinten oikeuksista käydään kuumaa keskustelua. Kirja vie sitä eteenpäin osoittamalla, että suhtautuminen eläimiin riippuu ihmisen maailmankuvasta.

Lemmikkieläimiä ei koeta koneiksi, ne ovat miltei kuin perheenjäseniä. Kirja avaa silmät näkemään muutkin eläimet ihmisen sisarina ja veljinä.

PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Gaudeamus 2009
235 s
9789515707864

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.