Suomalaisten enemmistö kannattaa eutanasiaa. Yksilön autonomia toteutuu, kun hän saa itse päättää myös kuolemastaan. Lääkäri saattajana -kirjan lääkärit kuitenkin tuomitsevat eutanasian. Hippokrateesta lähtien lääkärikunnan velvollisuus on ollut suojella elämää, ei tuhota sitä. Mutta eikö kovien ja lakkaamattomien kärsimysten riuduttaman ihmisen auttaminen helvetistään ole palvelus tämän elämälle?

Aiheellinen on kirjan huoli siitä, että nuoruutta ja taloudellisuutta ihannoivassa yhteiskunnassa voi pelko taakkana olemisesta motivoida anomaan hyödyttömän elämän päättämistä. Tosin tässä ratkaisua vaativana ongelmana on nyky-yhteiskunta, ei kuolinapu itsessään. Vaikean aiheen ratkaisemisessa seuraava siirto voisi olla teos, jossa puolustajat ja vastustajat keskustelisivat keskenään.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2014

Lääkäri saattajana. Pohdintoja kärsimyksestä, kuolemasta ja euthanasiasta. Toim. Reino Pöyhiä, Tiina Tasmuth ja Pekka Reinikainen, Duodecim 2014. 192 s., 24 €.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6106
Liittynyt8.11.2012

Lääkäri saattajana. Pohdintoja kärsimyksestä, kuolemasta ja eutanasiasta.

Kuuluu asioihin, jossa itsensä toisia paremmaksi julistanut kansanluokka dominoi olemisellaan vailla pienintäkään tietomurua itse aiheesta. Pelihän menee niin, että he julistavat eri mieltä olevat huonoiksi ihmisiksi ja aloittavat jonkun huutopotkuraivokamppanjan erimielisiä vastaan. Samalla heidän täydellisyyskilpensä saa taas kiillotusta. Toimittajissa erityisesti on noita ihmisiä paljon. Onneksi voi valita henkilökohtaisessa elämässä niin, että voi kiertää hyvin kaukaa ylläolevassa kuvatun...
Lue kommentti

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.