Sari Katajala-Peltomaa ja Ville Vuolanto

Lasten viattomuus vetosi keskiajalla.

Tutkimus on tähän asti olettanut, että lapsuus oli antiikissa ja keskiajalla ankeaa ja että vanhemmat kohtelivat jälkikasvuaan julmasti tai välinpitämättömästi. Varsinaista lapsuusvaihetta ei edes ollut, vaan lapsia pidettiin pikkuaikuisina.
Tuoreen teoksen mukaan tämä on harhakäsitys, joka johtuu siitä, että lasten omat äänet on sivuutettu. Heitä on tarkasteltu mykkinä kohteina aikuisten näkökulmasta.

Kirja lähestyy lasten kokemuksia tarinoiden ja konkreettisten esimerkkien avulla. Lapset ovat saaneet hoivaa ja hellyyttä, leikkineet ja käyneet koulua ja tietysti kapinoineet niin kuin nykyäänkin.

Aiemmin lapset ovat kuitenkin ajan olojen pakottamina joutuneet jo varhain osallistumaan töihin sekä pyhiinvaelluksiin ja muihin uskonnollisiin rituaaleihin.
Lasten erityisyys tulee esiin juuri jälkimmäisessä: lapsia pidettiin viattomina ja turmeltumattomina, ja siksi he toimivat uskonnollisessa yhteiskunnassa symbolisina välittäjinä jumalan, enkelien ja ihmisten välillä.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Gaudeamus 2013
301 s
978-952-495-298

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.