Ikkuna renessanssineron mieleen

Tämä teos ilahduttaa Leonardo-fania, jota kiinnostaa, millainen ihminen monipuolinen renessanssinero oli.


Kiitos kurkistuksesta miehen mieleen kuuluu Laura Lahdensivulle, joka on tehnyt valtavan urakan valikoidessaan nyt julkaistut katkelmat Leonardon noin 7 000-liuskaisesta hajanaisesta jäämistöstä ja järjestänyt tekstit aiheen ja kirjoitusajankohdan mukaan.


Teoksen alussa Lahdensivu kertoo tiiviisti Leonardon ja hänen kirjallisen perintönsä vaiheista. Seuraavat miltei 400 sivua on omistettu Leonardon omalle kynälle, ilman selittelyjä tai tulkintoja. Lähdeviitteet ja -luettelot johdattelevat lisätiedon etsijää eteenpäin.


Kuvia teoksessa ei ole niin paljon kuin voisi olettaa; se keskittyy Leonardon teksteihin. Niissä renessanssipersoona esiintyy milloin tiedemiehenä, milloin tarinaniskijänä, kuvataiteilijana, arkkitehtina, insinöörinä, keksijänä tai näyttämön tehostemaakarina. Yksittäisistä aiheista eniten sivutilaa saavat taidetta ja sen asemaa koskevat pohdiskelut.


Kirjasta välittyy kuva tiedonjanoisesta, viisaasta ja maltillisesta miehestä, joka ei silti kaihda kipakkaakaan kritiikkiä.


Ajatelmissaan Leonardo ihannoi jatkuvaa opiskelua, itsehillintää ja ahkeruutta: ”Hyvin käytetty päivä takaa suloisen unen, hyvin käytetty elämä suloisen kuoleman.” Tyhjäntoimittajia hän halveksii, sillä he ”eivät tuota mitään muuta, eivätkä jätä jälkeensä muuta kuin täysiä käymälöitä”.


Kokoelman arvoituksissa, vitseissä ja allegorioissa pilkahtaa annos leikillisyyttä. Hiukan oudoksuttavia sen sijaan ovat otteet Leonardon bestiariosta, jossa hän yhdistää eläimiin inhimillisiä luonteenpiirteitä. Välillä rinnastus osuu mutta useimmiten herättää vain kummastusta – ei vähiten 500 vuoden takaisten eläintieteellisten käsitysten vuoksi.


EEVA MÄKELÄ


Kirjoittaja on filosofian tohtori, kääntäjä ja vapaa toimittaja.

Teos 2009
448 s
9789518511468